AI ja sivistyksen mittaamisen vaikeus

Tekoäly ja asiantuntijuus pyörii mielessäni samalla kun kuuntelen Pelle Miljoonan varhaisia punkplättyjä. Pelle Miljoona & N.U.S ja pari sitä seurannutta olivat esiteiniässäni kova juttu. Oikeastaan se ensimmäinen bändi mitä seurailin ja kuuntelin. Mietin kumpuaako sieltä yhteiskuntakriittisyyteni kultainen juonne, joka puhkeaa pintaan aina silloin tällöin. Pelle on 70-vuotisjuhlakiertueella ja minä kohta kuusikymppinen. Ehkä tästä kaikesta jäänyt on iloisia ryppyjä silmäkulmiin itsekullakin. Tämä muuten on tämän blogin viimeinen kirjoitus. Jatkan kyllä kirjoittamista, mutta en vielä tiedä millä foorumilla ja mistä näkökulmista. 

Olen seurannut neuroverkkojen kehitystyötä ja sittemmin tekoälyn kielimallien esiinmarssia hyvin kiinnostuneena, jopa innostuneena, mutta en suinkaan kritiikittömästi. Kannatan sitä, että meidän kaikkien tulisi tietää niiden tekniikasta ja sovelluksista. 

Tekoälyn avulla voisimme lisätä töidemme hiljaisen asiantuntijuuden kerrostumien ylösnostoa ja tarjota sivistysmatkoja kulttuuriin ja ilmiöihin. Tehdä opiskelumateriaaleista virtuaalisia, tuottaa oppilaille avustajaksi tekoälysparrausta, herättää suuret filosofit henkiin puhumaan amfiteatterin keskelle. Siis kaikkea mitä ei ole voitu tehdä aiemmin, ja näin tuoda uutta ja syvempää mukaan maailmaan. Myös matemaattiset prosessit, kuten lentokentän ohjaus ja vastaavat tarjoavat selkeästi tekoälylle hyvän käyttökohteen. Sen avulla voidaan myös säästää luonnonvaroja, optimoida asioita ja niin edelleen. 

Edellinen oli tulevaisuusvision positiivinen auringonnousu, mistä pääsemme dystooppiseen auringonlaskuun, missä tuottavuuden nimissä työkavereita alkaa tippua rinnalta tekoälyn korvattua prosesseja, työtä missä ei enää itse ratkaista ajatuspähkinöitä vaan promptataan. Maailma, missä teokset ja tutkimukset tehdään tekoälyllä omissa nimissä. Maailma, missä  tutkija ei enää itse lue alansa artikkeleita vaan ulkoistaa ne tekoälylle ja antaa sen lopulta kirjoittaa koko artikkelin. Maailma, missä opiskelijat eivät enää itse ratkaise ongelmia eivätkä enää opi ongelmanratkaisutaitoja.

Tekoäly on siis hyvä renki, mutta huono isäntä. Kumman maailman me haluamme? 

Ehkä dystooppinen näkökulmaa tarjoaa meille peilin, mistä vasten voimme visioida paremmasta, koska se paljastaa sen mikä kaiken juuressa on jo nyt pielessä. Siis vinossa jo ennen tekoälyn tulemista. Kannattaa muistaa, että jos dystooppinen visio AI-tulevaisuudesta toteutuu lisää se väkeä työttömien lokerikkoon eivätkä kaikki siellä olevat välttämättä selviydy vapaa-ajasta, eivät ehkä ole olekaan enää itseohjautuvia ilman työajan kehyksiä elämässä, ja samalla on tietysti tarjolla on yllättäen addiktioivia paheita enemmän kuin koskaan peukusta pornoon.

https://www.ebu.ch/news/2025/10/ai-s-systemic-distortion-of-news-is-consistent-across-languages-and-territories-international-study-by-public-service-broadcaste

Tässä hetkessä syksyllä 2025 on tunnelma sellainen, että kaikkien tulisi jo osata keskustella kielimallin kanssa. Mutta, entä jos oman ajan käyttäminen ajatteluun, tiedonhankintaan ja tekemiseen tuntuu oikeammalta tavalta elää ihmisenä? Mitä sitten on itsekunkin oikeaksi katsoma tapa käyttää tekoälyä? Kuka sanoo, että kansalainen ei saisi enää käyttää omaa ajatteluaan tai taitojaan? Dystopia tuottautuu todennäköisimmin tuottavuusajattelun siivellä, joten ehkä asioiden tuottavuus, on se mitä kannattaa kriittisesti seurata. Jos maailma on tuottoisa vain pienelle prosentille, biljonäärejä, niin dystopia on toteutumassa. Samalla tätä kirjoittaessani, 18.10.2025 Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump julkaisee AI-videon, missä hän lentää hävittäjällä kuninkaan kruunu päässään ja pommittaa oman maansa kansalaisia kakkapommeilla. Kaikki liittyy kaikkeen. Maailma on todellakin uuden kynnyksellä.

Tuottaako työelämässä tekoälyn käyttö ensin vääristymän, missä sitä vähemmän käyttävän työntekijän nopeus on hitaampaa kuin tekoälyä käyttävällä kollegalla, sen jälkeen kilpailun hengessä hitaampi asiantuntija putoaa pois ja niin edelleen. Jos tämäntyyppinen oravanpyörä jatkaa, niin miten käy sen oikean asiantuntijuuden? Mistä sitten löydämme oikeasti syväsuuntautuneet asiantuntijat? 

Olemmeko ulkoistamassa ongelmanratkaisukykymme ihmisen lajitasolla digitaaliseen? Oliko tämä evoluutiomme huippuhetki? Olemmeko me tavalliset ihmiset liian kalliita tulevaisuuden maailmaan? 

Toisaalta teknologia ja tulevaisuus voi olla myös ihmiskeskeinen: 

https://www.labopen.fi/lab-rdi-journal/industry-5-0-ihmiskeskeinen-teknologiaparadigma-ja-koulutuksen-rooli/

Fediverse, kuinka haastaa Metan universumi?

Metan somealustoille olisi kiva löytää vaihtoehto, mutta onko oikeasti ilmaista lounasta, onko käyttäjälle helppoa alustaa ilman, että käyttäjää käytetään? Kuka tällöin lounaan maksaa? Tutkiskelen Fediversen maailmaa, joka on mielenkiintoinen open source vaihtoehto Metan kaltaisille. Fediversen maailman taustalla ei liikkuu mainostajien rahat, algoritmejä ei vastaavalla tavalla ole jne. Mutta pointtina se, että donate nappula vilahtelee, käyttöönottaminen ja maailmassa liikkuminen työlästä, omat kuplat on etsittävä jne. Luulen, että ilmaisella lounaalla, vain avoimuuden ja turvallisuuden hienolla filosofialla, ei päästä siihen että helpon käyttökokemuksen ihmiset siirtyisivät pois Metasta (TikTokista puhumattaaan). Jonkun täytyy keksiä keskitetympi palvelu ja uusi ansaintalogiikka. Vinkatkaa, jos joku idea tulee mieleen.

Tämä video on esittely fediversumista - someverkosta, joka kunnioittaa yksityisyyttä, antaa päätösvallan käyttäjille ja on alustajättien vaikutuksen ulottumattomissa. Videon on ohjannut elokuvatekijä ja Fediversumin puolestapuhuja Elena Rossini. Lisenssi: Ei kaupallinen-Jaa samoin.

https://fediverse.party

----------------------

It would be nice to find an alternative to Meta's social media platforms, but is there really such a thing as a free lunch, and is it easy for users to set up a platform without being exploited? Who pays for the lunch in that case? I am exploring the world of Fediverse, which is an interesting open source alternative to Meta. The Fediverse world is not driven by advertisers' money, there are no algorithms, etc. But the point is that the donate button flashes, implementation and navigation are laborious, you have to search for your own bubbles, etc. I think that with a free lunch, just a nice philosophy of openness and security, you won't get people who are used to an easy user experience to move away from Meta. Someone needs to come up with a more centralized service and a new revenue model. Let me know if you have any ideas.

(This video is an introduction to Fediverse, a social network that respects privacy, gives power to users, and is beyond the reach of big tech companies. The video was directed by filmmaker and Fediverse advocate Elena Rossini. License: Non-commercial-Share alike.)

https://fediverse.party

Cousteau, Attenborough ja minä

Hellerajojen paukkuessa istun mökkikuistilla siemailemassa giniä vanhaa jazzia kuunnellen. Luin Sir David Attenborough’n Yksi elämä, yksi planeetta kirjan. Sen myötä helteen kuumudesta nauttiminen mietityttää, entä jos muutaman vuoden päästä nyt 30 celsiuksen rajan tilalla on 35 celsiusta, tai peräti 40 celsiusta? Skenaario on mitä todennäköisin. Olemme Attenboroughin, siis yhden ihmisen elämänkaaren aikana onnistuneet saamaan planeetan kriisin partaalle. Ja tämä on selkeä fakta, in facto. Sodan äänet kiihtyvät eri puolilla maailmaa ja ihmisarvoa, humanismia, poljetaan luonnon ohella surutta. 

Ei ihmisiä eikä eläimiä, saa tuosta vain siirrellä tuntemattomiin vankiloihin, ei käyttää hyväksi ja hylätä kuin vanhan rukkasen. Ei valtiolle saa hankkia uusia maa-alueita siirtomaa-aikaiseen tyylin ihan vain pommittamalla ja tuhoamalla. Eivät tällaiset teot ole sankarillisia, eikä niitä saa ohittaa olankohautuksella, koska sama prosessi toistuu ympäristön kanssa, ihan kaiken kanssa. Ja siihen ei planeetallamme ole enää varaa. Mutta niin tapahtuu. Järkyttäviä summia aseisiin, joilla jauhetaan elämää paskaksi muutaman pikkuäijän fantasioiden takia. Tämänkö takia ihmiskunta on olemassa pienellä kauniilla planeetallaan keskellä valtavaa maailmankaikkeutta?

Some pursuaa kummallisia uuden ajan henkilökultteja ja onnen etsimisen tapoja, on otsaan koputtelijoita, tapping juttuja, on manifestaatioiden mestareita, elämme kuulemma matrixissa, itsensä solmuun vääntämällä voi vaikka valaistua. Haaveillaan pyhistä temppeleistä ja messiaiden paluista, ja samalla kilpaillaan rystyset verillä. Katsokaa hyvät ihmiset peiliin! On luontoguruja, jotka lukevat vessanpöntöllä käydessään sen 16 kirjaa ja hölkkäävät paikallaan odottaessaan bussia pysäkillä. Kaikki kielii suorittamisen pakosta vaikka nyt jos koska pitäisi pysähtyä, chillata, laittaa luurit korville, käydä levykaupassa ja huutaa kaverit koolle pohtimaan kuinka yksilöinä voisimme vaikuttaa. Seksuaalisuus ja sukupuoleen liityvät asiat vellovat yhtälailla, ja samalla   korruptoituvat onlyfanskulttuurien puskiessa ylitreenattuja gluteus maximuksia kansalaisten ajatusten koko ajan mutkittelevammalle polulle. Ei varmaan ole nuorilla helppoa, kun pitää olla Aku Ankka huulet, gg tissit, jalkapallonkokoinen hauis, metrin muna ja urheiluauto. Ja vielä pitäisi osata tapella kuin joku UFC-tähti. Mihin jäi shakki, oppineisuuden osoittaminen ja seitsenottelu?

Tarvitaanko me sitten näitä nyt niin ihailtuja biljonäärejä, Muskeja, Bezoksia ja muita Roope Ankkoja? No ei, jos heillä ei ole muuta mantraa oman elämänsä polulla kuin yrittää saada lisää mammonaa keinolla millä hyvänsä. Olisiko taiteesta apua. No ei ole, koska taidetta tehdään biljonäärien kokoelmiin, koska taide on hyvä sijoituskeino. Ei kellään taviksella ole rahaa keräillä taidetta. Ja mammonanpalvonta ja sen piilotus vain kiihtyy, koska kellä on eniten, on  mahdollisuus elää pidempään planeetan tuhoutuessa. Vaikka siellä avaruusasemalla tai Marsissa.  Taidan nyt olla hieman kyyninen, mutta ehkä pääomia on syytä herätellä, pakottaa rakentaviin uomiin, palauttaa arvot ja sivistyksen henki. Se onnistuu laittamalla viherpesu kuriin ja yritykset oikeasti ekologisoitumaan. ja tähän tarvitaan pankkeja ja pörssiä. Rahaa ei tipu, jos yrityksesi ei oikeasti ala vihertää. Mutta mitä luulette onnistuuko, jos vastassa on ne vanhan liiton Roope Ankat?

Mutta palatakseni Sir Attenborough’n kirjaan: on liikuttavaa, koska kaikesta näkemästään huolimatta hän jaksaa tarjota ihmisille neuvoja kuinka tilanteesta selvittäisiin, jos vain löytäisimme poliittisen voiman, tahdon, viedä asiat oikeaan suuntaan. Nyt olemme siilipuolustuksessa, meitä pelottaa. Ja tästä pääse omaan alaani informaation syviin vesiin. Ihmisiä pelottaa ja väsyttää, koska uutta tulee liikaa, aidon ja tärkeän informaation seulomiseen ja ymmärtämiseen menee kuluu jo liikaa paukkuja. Olemme kaikki informaatiokuplissa, joiden rikkomiseen ei enää kouluissa opettajien voimat riitä, myös toimittajat potevat samaa väsymistä eikä varmaan ole helppoa katsoa maailmaa ohi pääomien vaatimusten. Samalla työelämä kiristyy, taviksille on yhä vähemmän mammonaa, ja kaikki johtaa siihen kehään ettei kukaan ehdi ja uskalla ajatella oikeita asioita. Ja sitten vielä hemmetin AI, chat sitä ja tätä gpt:t, jotka kuulemma pelastavat maailman. Ei maailmaa  muuta kukaan muu kuin me pienet rokkaritavikset. Sori tästä.

Mutta ilonpilkahduksena netistä löytyy sivusto, joka kertoo globaalisti levykauppojen sijainnit. Joten ekologisesti junalla ja fillarilla levykauppalomamatkailuun. Samalla pohtimaan aitoa alastoman rehellistä vallankumousta ihmisten ja luonnon oikeuksien puolesta.

https://www.recordstores.love/

Ja jos joku odottaa jeesuksia ja messiaita pelastajiksi, niin kannattaa lukea Catherine Nixeyn silmiä ja sielua avartava kirja Heresy. Jesus Christ and the Other Sons of God. 

Ja hyvää kesää kaikille!

Promptien taikurit

Ihmiskunnan nerouden tuotoksia on syntynyt monenlaista, niin hyvää kuin pahaa. Kaikkea yhdistää se, että mitään niistä ei saada enää jälkikäteen poistettua. Emme saa jälkikäteen poistettua esimerkiksi ydinpommin, napalmin, panssarivaunun tai tekoälyn ideaa. 

Teknologiset keksinnöt ovat se voima millä ihmiskuntaa etenee. Ihmiskunta tai yleinen etu ei kuitenkaan ole se voima, eikä se kuljeta mitään vaan se kellä on mahdollisuus synnyttää jokin tämäntyyppinen keksintö. Ja silloin ei kysellä, ei vilkuilla ympärille, koska edessä voi olla keksinnön myötä mammonan taikaa. Maailma ei ehdi muuttua demokraattisten päätösten ja diskurssien kanavoimana, vaan se muuttuu keksintöjen kautta. Mieti tulen, raudan, lentämisen tai pyörän keksimistä, ja maailmaa niiden jälkeen. 

Nyt olemme ehkä isommin kuin koskaan aiemmin, oikean ISON jännän äärellä. Olemme synnyttäneet uuden keksijän, uutta luovan teknologian, joka luultavasti ohittaa luojansa älykkyydessä. Ja tässä kohtaa omassa takaraivossa sykkii se, että tämä keksintö olisi ehkä ollut syytä jättää tekemättä. Tekoäly, AI, generatiivinen kielimalli, ovat sanoja jotka tuntuvat toistuvan kokoajan. Meille hoetaan jo, että on ihan pakko käyttää, pakko perehtyä, maailma muuttuu. Entä, jos haluan tehdä asiat ihan itse miettimällä ilman tekoälyä? Onko sellainen kohta enää mahdollista tai edes sallittua?

Samassa hyperryksessä olemme luovuttamassa tekoälylle ne mukavat luovat työt, kuten kuvien tekemisen, maalaamisen runoilemisen, kirjoittamisen ja niin edelleen. Jääkö ihmiselle sittenkin ne paskat hommat, mitkä tekoälyn piti tehdä, kuten vaikka tiskaaminen tai siivoaminen? Annetaanko meille työelämässä aikaa itse miettiä vai tuleeko meistä promptien mestareita? Onko tulevaisuuden paras kirjailija se, joka osaa promptata parhaiten?

AI ohjelmilla saa jo kätevästi tieteelliset artikkelit kirjoitettua, mutta onko se tutkijan tekemä jos vain taikoo prompteja ja AI ohjelmaa tuottaa tekstin. Tekoälylle emme voi antaa tekijyyttä, mutta kuka sitten on se joka tekee? Onko tulevaisuuden oppineisuutta se, että osaa käyttää teknologiaa sen sijaan, että tekisi kaiken itse? Gradujen mitat ovat parissakymmenessä vuodessa lyhentyneet. Yliopistot ja korkeakoulut saavat rahoitusta niiden määriin perustuen, ei niinkään sisällöllisistä syistä. Entä kun kirjoittaja, kuvaaja tai muusikko opettaa tekoälylle oman tyylinsä, ja sitten tekoäly generoi loputtomasti uutta samaan tyyliin. Mitä tällöin koemme, mitä tunnistamme, tai mikä pahinta ajaudummeko tilanteeseen, että emme enää edes välitä. 

Kysynkin tässä: onko sillä mitään väliä?

Olen itse ollut hyvin kiinnostunut tekoälyn mahdollisuuksista, ja seuraan ennenkaikkea kulttuurin muutosta. Se ei suinkaan tarkoita, että suhtautuisin asiassa kaikkeen typerän yltiöpositiivisesti. Nyt kun eteen alkaa avautua muutos koko laajuudessaan, niin olen hiljalleen siirtymässä luddiittien joukkoon.

Alla esimerkkinä Instagram kuvakaappaukset parin AI-palvelun mainoksista. Mitä luulette, että kouluissa ja yliopistossa käy, kun plagioinnin tunnistusjärjestelmät ovat voimattomia? Olemmeko luisumassa sivistyksen pohjamutiin, kun kohta kukaan ei enää itse osaa oikeasti mitään? Viitsiikö kukaan enää kulkea vaikeaan vastavirtaan ja sivistää itseään? Varmasti kaikessa on myös jotain positiivista, mutta nyt en enää ole ihan varma mihin meillä muka on näin kiire?

Joten kysymys numero kaksi: miksi meillä on niin kovin kiire tuottaa työelämässä loputtomasti lisää säästöjä? Työelämä on peliä, minkä olemme ihan itse keksineet; raha on ihmisen keksintö, ei luonnonlaki. Se miten sitä jaetaan ja käytetään on myös meidän ihmisten käsissä, ei jonkin ihmeellisen yliluonnollisen, omalakisen voiman varassa.

Aika ja ajankäyttö on meidän ihmisten keskinäisesti sopima asia. Sovitaan toisin. Hidastellaan, ollaan ihan itse luovia ja keskustellaan asioista. Hallitaan omaa dataamme, ollaan välillä ilman puhelimen ruudun heijastusta kasvoillamme. Mietitään jo nyt, mitä on koneeseen sulautunut ihminen, sitäkö haluamme? Onko se ihmiskunnan seuraava askel?