sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Ballerinat kansakuntaa pelastamassa

 

Sotauutisten painajaismaiden kuvasto täyttää uuden arjen tarjoten suoran näköalan helvettiin. On jokseenkin kummallista, että demokratia tuntuu yhä olevan kovin tulenarka ja vaarallinen joillekin ihmisille. Puhumattakaan siitä kuinka huomaamatta sivistys lipsahtaa diktaattorin vallan alle. Taide koetaan vapaaksi tällaisista kahleista ja alistamisesta, mutta se ei pidä paikkansa: diktaattori päättää hyvin nopeasti mikä on oikeaa ja sopivaa, mikä väärää ja poistettavaa taidetta. Se itseasiassa kertoo taiteen voimasta paljastaa piilotetusti asioita, välittää vapauden informaatiota ja tarjota pelastusrengas hädän keskellä. 

Venäjä on aina pitänyt itseään taiteen mahtimaana, ja nyt näemme, kykeneekö venäläinen taide-elämä ja sen pitkän historian myötä kansakunnan henkisiksi kulmakiviksi muotoutuneet teokset sisältöineen heittämään kapuloita nykyisen tilanteen rattaisiin? Nimittäin ainoa yhä toiminnassa oleva puolueeton venäläinen sanomalehti Novaja Gazeta sinnittelee yhä pyrkien tarjoamaan tietoa sodasta, mitä ei edes saa sanoa sodaksi. 



Lehti valjasti nerokkaalla tavalla käyttöön kuvan, missä pommin räjähdyksen edessä tanssii rivi ballerinoja siroin elein. Mitä tämä tarkoittaa ja mihin sillä pyritään viittaamaan? Kuvalla viitataan Tšaikovskin säveltämään Joutsenlampi balettiin, jonka sisällöntuntemus kuuluu taidehistorian perusasioihin ja yleissivistykseen. Jussi Konttinen kirjoittaa Helsingin Sanomissa: ”Kun Joutsenlampi alkaa, venäläinen tietää, että tärkein jää kertomatta.” Mistä kaikesta Joutsenlampi sitten kertoo ja mitä Tšaikovski teoksellaan tarkoittaa.

Pjotr Iljitš Tšaikovski syntyi Venäjällä 1840 ja nukkui pois 1893. Tšaikovski on romantiikan aikakauden säveltäjä ja häntä pidetään yhtenä historian merkittävimmistä säveltäjistä. Hän aloitti jo varhain, noin nelivuotiaana, pianotunnit ja lopulta tie johti tuolloin vielä nuoreen Moskovan konservatorioon, missä hän työskenteli aina vuoteen 1878 saakka. Konservatorion aika oli hänelle merkittävää, koska siellä muodostui erilaisten taiteilijoiden kohtaamispiste, joka antoi mahdollisuuden jakaa ja saada vaikutteita.



Romantiikan ajan loppupuolella tsaarin hallitessa Venäjän suurruhtinaskuntaa Tšaikovskin ja viiden merkittävän säveltäjän polut kohtasivat: Modest Musorgski, Nikolai Rimski-Korsakov, Mili Balakirev, César Cui ja Aleksandr Borodin vaikuttivat samaan aikaan taidekentällä muodostaen Viiden ryhmäksi kutsutun viisikon. Ryhmää kutsuttiin myös nuorvenäläiseksi koulukunnaksi. Ryhmän tavoite oli luoda jäljittelemätöntä venäläistä musiikkia. Tšaikovski itse oli jo iäkäs ja hieman liian konservatiivinen ryhmän varsinaiseksi jäseneksi, mutta vuorovaikutus oli ilmeinen. Ryhmän musiikillinen anti on vaikuttanut myöhemmin moneen säveltäjään, joista yleensä mainitaan Sergei Prokofjeviin, Igor Stravinskiin ja Dmitri Šostakovitšiin. Tšaikovskiin vaikutti suuresti myös aiempien länsimaisten säveltäjien tuotannot.  

Joutsenlampi on Tšaikovski ensimmäinen baletti ja yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista baleteista. Teoksen nykyinen koreografinen ilme pohjaa Marius Petipan ja Lev Ivanovin 1895 vuoden versioon, mutta toki siitä on tehty moderneja versioita. Mistä Joutsenlampi sitten kertoo ja miten kertomus liittyy tähän päivään ja hirvittävään sotaan?

Teoksessa on keskiössä tarina huijauksesta: Siegfried -niminen prinssi kohtaa ilkeän Rothbart velhon, joka taikoo kauniit neidot joutseniksi. Neidoilla on luonnollisesti yksi hetki, jolloin he pääsevät aina toviksi takaisin ihmiseksi ja tämä tapahtuu tarinassa vain öisin. Taika on luonnollisesti mahdollista purkaa ja neito vapauttaa, mutta tämä tarkoittaa lupausta rakastaa neitoa ikuisesti. Prinssi kohtaa joustenparven lammen rannalla, missä joutsenet kokevat metamorfoosin muuttuen neidoiksi. Siegfried luonnollisesti rakastuu yhteen neidoista, Odetteen, ja näin lupaus pelastuksesta syntyy.  

Tästä ilkeä velho Rothbart suuttuu, koska hän ei pidä asian käänteestä ja suunnittelee huijauksen oman tyttärensä avulla, joka on aivan Odetten näköinen – tämän tyttären nimi on Odile. Prinssi lankeaa ansaan ja kosii tätä väärää neitoa, jolloin oikea rakkauden kohde ajautuu kuolemaan, mihin prinssi häntä seuraa huomattuaan virheensä. Tämä rakkaudenosoitus tappaa sankarin, mutta samalla kuolee myös ilkeä velho ja näin taika raukeaa, jolloin muut neidot pääsevät vapauteen. Baletissa on myös yksi tanssimisen mestarinnäyte: 32 fouettéta, joka suoritetaan yhdellä jalalla kääntyen samalla toisen ottaessa vauhtia.

Tarinan peruasetelmasta: huijauksesta, oikean korvaamisesta väärällä, on Novaja Gazetan kansikuvassa kyse. Nyt tätä kirjoitettaessa sodan riehuessa pahimmillaan, jää nähtäväksi tehoaako venäläisiin heidän oman taitteensa voima herättämään kansakunta valehtelun ja huijaamisen ikeestä.


Jälkikirjoitus 28.3.2022 tuli tieto, että Novaja Gazeta lopetetaan.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008712770.html


Lisätietoa:

Teoksen yhtenäistetty nimike: [Lebedinoje ozero, op20]

1875-1876. Balettimusiikkia orkesterille. ČW12, Joutsenlampi. Le lac des cygnes. Schwanensee. Swan lake. Лебединое озеро

 

Tšaikovskin nimen litterointia helpottamaan ja teosluettelo:

https://www.musiikkikirjastot.fi/wp-content/uploads/2016/11/Tsaikovski.pdf

 

Teosluetteloita  auttamaan eri säveltäjien teosten löytymisessä:

Säveltäjien teosluetteloita kirjastojen tapaan

 

Muuta lisälukemista:


29. Man or Myth? The Retrieval of the True Chaikovsky". Freedom From Violence and Lies: Essays on Russian Poetry and Music by Simon Karlinsky, edited by Robert P. Hughes, Richard Taruskin and Thomas A. Koster, Boston, USA: Academic Studies Press, 2017, pp. 339-345. https://doi.org/10.1515/9781618116765-030

 https://www.degruyter.com/document/doi/10.1515/9781618116765-030/html

 

Wiley, R. (2009-07-30). Tchaikovsky. : Oxford University Press. Retrieved 17 Mar. 2022, from https://oxford.universitypressscholarship.com/view/10.1093/acprof:oso/9780195368925.001.0001/acprof-9780195368925.

 

Musiikin tiedonhakemisen avuksi:

https://uniarts.finna.fi/Content/help-music

 


 

 

 

 

 

 

 

 

tiistai 11. tammikuuta 2022

Jocelyn Pook - matkalla toisenlaiseen

 

 

Helmikuussa 1960 syntynyt englantilainen Jocelyn Pook on mielestäni yksi merkittävimmistä 1990-luvun loppupuolen ja 2000-luvun alkupuolen säveltäjistä, tai ainakin yksi omaperäisimmistä. Itselläni Jocelyn Pookin musiikki aiheuttaa suuria väristyksiä ja mielikuvia: sieluni mannerlaatat suorastaan liikkuvat. Pookin musiikki liikkuu kiinnostavissa sävellajeissa ja eroaa valtavirran suosimista nuottien satsiantimista melkoisesti, mutta kuka sitten on Jocelyn Pook?

 

Jocelyn Pookista Wise Music Classical -sivustolla


Jocelyn Pook valmistui vuonna 1983 Lontoolaisesta Guildhall School of Music and Drama -opinahjosta, missä hän opiskeli alttoviulunsoittoa David Takenon ja Carola Grindean johdolla. Hän on taidemusiikin ohella kulkenut toinen korva populaarimusiikin, tai sanoisinko populaarimman musiikin maailmassa, joten yhteistyötä on tapahtunut sellaisten nimien kuin Massive Attack, Peter Gabriel, PJ Harvey, tai elokuvan puolella Stanley Kubrick ja Martin Scorcese kanssa. Pook on myös säveltänyt musiikkia lukemattomiin TV-sarjoihin ja näistä hän on myös saanut ansaittua tunnustusta osakseen. Pook konsertoi ja esittää musiikkiaan The Jocelyn Pook Ensemble yhtyeen kanssa. Musiikissa kaikuu tunnelmia menneiltä vuosisadoilta - jotain muinaista äänikudosta, greogriaanisten laulujen kaikujen kaltaista, ääniä musiikin matkasta myöhemmälle keskiajalle ja sieltä kohti modernia: vuosisadat kääriytyvät nuottien helmoihin vieden kuulijan kummalliselle matkalle johonkin toiseen.

 

Jocelyn Pookin kotisivut sekä hänen uusin teoksensa Drawing Life: Remembering Terezin.

 

Pook on hämmästyttävän, ellei peräti hengästyttävän, monipuolinen säveltäjä, joka on myös ehtinyt ottaa poliittisesti kantaa niin ihmisoikeuksiin kuin ihmisten kohtaamiin mielenterveysongelmiin modernissa 2000-luvun maailmassa. Hänen uusimmassa Remebering Terezin teoksessa otetaan kantaa Terezinin juutalaisgheton keskitysleireihin siirrettyjen lapsien kohtaloihin. Kriitikot ovat myös ylistäneet hänen BBC Concert Orchestran ja laulaja Melanie Pappenheimin yhteistyössä esittämää Hearing Voices -teosta, joka sai ensi-iltansa The Queen Elizabeth Hallissa 2012. Vuonna 2015 teoksesta työstettiin kamariorkesterille sopiva teos, jota on sittemmin esitetty Tête à Tête ooppera festivaaleilla sekä muutamassa muussa yhteydessä. Vuonna 2017 Pookin säveltämä Adam -teos esitettiin Skotlannin kansallisteatterissa kansainvälisen 120 päisen transsukupuolisista koostuvan kuoron säestämänä, joten rajoja ja tunnelmia on rikottu ja uusia synnytetty.

 

Jocelyn Pook Discogissa


Jocelyn Pook Wikipediassa


Ei siis ihme, jos Pookin ansioluettelolla alkaa olla mittaa. Itse löysin hänen Stanley Kubrickin Eyes Wide Shut -elokuvan hienon bakkanaalisen messun rituaalikuvauksen musiikin myötä, mikä tietysti kutkutti uskontotieteilijän mieltäni. Itse ajattelen, että jollain syvällisellä tapaa Pookin musiikin melankoliset ja erikoiset sävelet liikkeineen asettuvat kuvaamaan aikamme syvätasoisia ilmiöitä koronan pinnan alla, biodiversiteetin tuhoutumisen ja väestöräjähdyksen varjoissa.  Pook tuntuu säveltäjänä seisovan hämärän rajalla tarjoten kuulijalle turvallisen, mutta oudon, siirtymän niin valoon kuin pimeyteen. Pook ottaa taiteellaan kantaa eikä vieroksu pelottavia ja epäturvallisia tiloja ja maailmoita, koska aidoimmillaan taiteen on kyettävä kuvaamaan maailmaa niin kuin se on.

 

Jocelyn Pookin The Masked Ball StanleyKubrickin elokuvassa Eyes Wide Shut


Maailmaa, missä Shakespearen, Franz Kafkan, Kurt Vonnegutin, Picasson, Banksyn ja Norman Mailerin kaltaiset näkijät kertovat taiteellaan ilmiöistä kieltämättä niitä, koska ihmisen historian sydän on musta, tai valkoinen, riippuen tarkastelun näkökulmasta – siitä avaimenreiästä mistä niitä katsotaan. Toiselle Sibelius on nationalistinen kansallismielisyyden monumentti, toiselle Valse Tristen kokija ja näkijä, suuri säveltäjä. Ei ole yhtä Sibeliusta, ei yhtä Picassoa, ei yhtä Shakespearea, vaan näkökulmia ja tunteita, siis ajatuksia heidän töistään­  - ajatuksia,  jotka keskustelevat, leimaavat, pilkkaavat, ihailevat, liikuttuvat ja nauravat. Sitä on taide: ilmaisun vapautta, koska asioista on voitava tehdä pilaa, huumoria, naurua, itkua, tanssia ja ääntä, sillä jos suljemme Adolfit, Stalinit ja muut ihmishirviöt pois taiteen käsittelystä, pois kollektiivisesta tunteiden maailmasta, niin on varmaa, että ne pompsahtavat kuin vieteriukot helvetistä takaisin peleihin. Sama pätee pehmoisempiin ilmiöihin, kuten pornografiaan, Barbiin, Marilyniin, silikonitisseihin ja Keniin. Ja juuri tästä ikuisen hyvän ja pahan noidankehästä Pook viestittää kaapaten kuulijan matkalle toisenlaiseuteen, outouteen. Ei ole näyttelijä, jos ei hallitse erilaisten roolien ja tunteiden skaalaa; ei ole runoilija, jos jättää ikävät ja kipeät asiat sivuun; ei ole taidemaalari, jos maalaa vain iloa ja rakkautta; ei ole kirjailija, jos kirjoittaa vain kivoista asioita. Tottakai hyvä, mukava ja menestyminen ovat kaikkiaan kelpoja ja hyveellisiä pyrkimyksiä, mutta kummallisesti ihmiselon ja maailman luonteesta johtuen tikapuiden puolat sinne on monesti veistetty ikävillä asioilla. Pumpuli-ihmiset ovat sellaisia, jotka pyrkivät kieltämään ikävän, leijumaan kohti transsendenssiä, jotain piikitöntä ajattelun ykseyttä; teräsvillaihmiset niitä, jotka pyrkivät hankamaan ruosteen asioiden pinnasta nähdäkseen pintaa syvemmälle. Jocelyn Pook kuuluu jälkimmäiseen isojen näkijöiden joukkoon.

 

Jocelyn Pookin albumit


Palkinnot:

 

BAFTA Best Original Score for King Charles III (2018)

PRS New Music Biennial Winning Composer for Anxiety Fanfare (2017)

British Composer Award (Stage Works, 2012) for DESH

Special Mention of the Jury, Karlovy Vary Film Festival (Best Music, 2011) for Room 304

Olivier Award (Best Music and Sound Design, 2008) for St Joan

ASCAP Award for Brick Lane 2008

BAFTA TV Award nomination (Best Original TV Music, 2006) for The Government Inspector

Classical BRIT Award nomination (Soundtrack Composer, 2005) for The Merchant of Venice

British Composer Award (Multi-Media, 2003) for Speaking in Tunes

ASCAP Award for Eyes Wide Shut 1999

CFCA Award nomination (Best Original Score, 2000) for Eyes Wide Shut

Golden Globe nomination (Best Original Score – Motion Picture, 2000) for Eyes Wide Shut

OFCS Award nomination (Best Original Score, 2000) for Eyes Wide Shut

 

 

 

  


 



 

 

 

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Gift - mystiikkaa maan povesta

 

Huomasin Netflixin tarjonnassa The Gift nimisen TV-sarjan, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sarja on turkkilaista tuotantoa ja nostaa mystisen jännärin genreen maailman vanhimman Göbekli Tepekin pyhätön. Luultavasti juuri se piirre sarjassa laukaisi oman mielenkiintoni, joten aloitin sarjan katsomisen lähinnä uteliaalla mielellä, koska turkinkielisiä sarjoja tulee jostain kumman syystä vähemmän katsottua. Ensi ihmettelyn jälkeen olin innoissani: sarja toimi hyvin, kamera-ajot ovat huippuluokkaa ja kieli tuntui korostavan tai paremminkin tihentävän jännittävän maagista tunnelmaa. Sarjan äänimaisema ja musiikkivalinnat ovat myös onnistuneita ja asettuvat sykkivän idän ja lännen portin Istanbulin kautta näiden maailmojen väliin sekä ammentaa syvyyttä muinaisen Göbekli Tepekin maagisista maisemista. 




Sarjassa päähahmo, nuori taiteilija Atiye, kohtaa kummallisen näyn, mistä juonenkuljetus aukeaa laukaten eteenpäin todella laadukkaasti ja yllätyksiä säästelemättä. En kuitenkaan paljasta tässä juonta tämän enempää, joka on kuin turkkilainen versio Dan Brownin Da Vinci koodista, mutta vain huomattavasti parempi ja eloisampi. Aika, ulottuvuudet ja mystiikka kietoutuvat toisiinsa ja äiti maa, Gaia, saa elävän roolin, mikä sille mielestäni oikeasti kuuluu. Taustalla sykkivä islamin maailma ei häiritse vaan antaa lisämausteen muutenkin inspiroiville interiööreille. Mietin mahtaako kotimaista tuotantoa olevat ja maailmalle levitykseen päässeet omat sarjamme tarjoilla Suomea tuntemattomalle katsojalle yhtälailla kiinostavalla tavalla kuin Gift. 




Osaksi kiinnostukseeni lienee vaikuttanut lukion uskonnonopetuksessani sivuamat Mesopotamnian muinaiset uskonnot pyhine paikkoineen, joten Gift tipahti iltaiseen televisio & sohva momentumiini sangen sopivasti. Kannattaan myös huomioida, että islam ei uskontona ole yhtä ja samaa vaikka tämänhetkinen mediakuvasto sellaista sangen ikävää näkökulmaa tarjoileekin. Sarjan kautta pääsee kurkistamaan muslimien toisenlaiseen ja arkisen realistiseen todellisuuteen, joka on lopulta tavallista elämää ilman huntuja ja aseita, siis elettyä elämää kuten meilläkin. Ehkä tästä voidaan vetää uskalias johtopäätös siihen suuntaan, että tummanpuhuva ja synkkä islam kuvasto ja jatkuva äärireunojen esillä pitäminen lännessä taitaa itseasiassa tuottaa tuon sangen epämiellyttävän äärilaidan jatkumon, joka on hyvin kaukana suurimmasta osasta islamin maailmaa.


Newscientistin artikkeli Göbeli Tepekin ja Sirius tähden mahdollisesta suhteesta


Vanhat uskonnot zarahustralaisuudesta mainikealaisuuteen ovat yhä hengissä islamin pinnan alla. Mietin samalla, että toivottavasti tästä alkaa jonkinlainen esihistoriallisten paikkojen ja asioiden, kuten myös mystiikan esiinmarssi sarjoihin, sillä annettavaa niillä kyllä on. Se, että näkyjen näkijä on taiteilija ei liene sattumaa, ja muut roolihahmot noudattavat hieman perinteisten myyttien hahmoja, mikä on oikeasti kiehtovaa, koska olemme etääntyneet myyttisistä kerronnan juuristamme melko kauas, ja tämä näyttää sen, että niillä on yhä voimaa ja annettavaa niin taiteelle kuin viihteelle.


YLEn uutisia Göbekli Tepeen liittyen


Göbekli Tepekin historia ulottuu vaiheeseen jolloin metsästäjä-keräilijä sekä paimentolaisheimot alkoivat asettua aloilleen maata viljelemään. Ajoituksen mukaan temppeli on rakennettu noin 10800-9500 eaa. ollen maailman vanhin tunnettu pyhissä uskonnollisissa menoissa käytetty paikka. 


Tähän Urfan kulttuuriksi nimettyyn aikaan Eufratin ja Tigris joen laaksot olivat reheviä ja viljavia alueita, mutta ilmastonmuutos ja ihmisten hölmöydestä johtunut eroosio ehdytti viljavuuden, mikä myös resonoi oman aikamme teemoja. Mitä ja minkälaisia uskonnollisia menoja siellä on harjoitettu voimme vain kuvitella. Temppelin pilareissa on runsaasti taidokkaita eläinaiheisia, ehkä metsästysonneen liittyviä, kaiverruksia sekä hyvin vähän ihmishahmoja, mikä on mielenkiintoista. Näistä yksi esittää alastonta naista, jonka on esitetty tuovan mieleen Venus-hahmon ja toinen päätöntä ruumista esittävä, joka on haaskalintujen ympäröimä. Vastaavia kuva-aiheita on löydetty Turkin Nahal Heimarista ja Nevali Corista. 


Temppelin uskonnollisten menojen luonteesta on esitetty monenlaisia teorioita: pilarit saattoivat toimia toteemeina ja tätä kautta on viitattu jonkinlaisen uskonnollisen eliitin, papiston, olemassaoloon. Toisaalta Klaus Schmidt niminen paikalla kaivauksia tehnyt arkeologi esittää paikkojen toimineen esikuvina zarahustralaisuudessa esiintyvästä aurinkohautauksesta, missä ruumiit jätetään korppikotkille ja jäljelle jääneet luut heivataan hautakammioon. Toisaalta eläinkuvasto on urosvoittoista, joten peniksiä esiintyy myös erilaisissa yhteyksissä, mistä on päästy hedelmällisuuskultteihin ja villimpiin hallusinogeenisiin sienikulttihypoteesien suuntaan, kuten myös sumerien maajumalan annunnakin palvonnan esimuotoihin. Itse asetun kannattamaan mahdollisuutta muinaisen viljelykalenterin ja uhrauspaikan yhdistelmälle, missä palvottiin koirantähteä eli Sirius planeettaa ja sama teema nousee myös sarjassa vahvasti esille. Temppelin ja Sirius planeetan suhde muihin hieman itseämme lähemmän aikakauden megaliittisiin temppeleihin, kuten Stonehengeen, voisi olla mielenkiintoista selvitellä.




Muinaisen aikakauden mysteereitä ja niiden liitoksia nykyisen Pakistani alueella muinoin sijainneen Mohenjedaron alueen historiaan kannattaa tutkia ja ehkä nostaa niiden rinnalle jo edesmenneen liettulaisen University of Californian arkeologian emeritusprofessorin Marija Gimbutasin esittämiä näkökulmia ja teorioita. Niiden kautta voi villisti sukeltaa lähemmäs feminiinistä käsitystä äiti maan jumalallisesta luonteesta, mikä on yhä elossa ja vaikuttaa nykyisin vahvasti uususkonnollisissa liikkeissä sekä ennenkaikkea populaaritaiteessa tatuointien, rockin ja sarjakuvan maailmoissa. 


Göbekli Tepe Wikipediassa

Mohenjodaro Wikipediassa

Marija Gimbutasin esittely

Giulio Maglia artikkeli Göbekli Tepekin ja Siriuksen yhteydestä

Giulio Magli Research Gatessa

Viisi teoriaa Stonehengestä

Klaus Schmidt artikkeli Göbekli Tepestä

Muuta aiheeseen liittyvää




sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Kevät ja puutarhamuusiikki



"Kevät toi puutarhurin" mietelause toimii omalla kohdallani siten, että "kevät herättää uinuvan puutarhurin", sillä olen vuoden -92 tietämillä Mäntsälän Saaren kylällä sijainneesta maatalous- ja puutarhaoppilaitoksesta valmistunut puutarhuri. Nykyisin vanhan ammatin kipinät sinkoilevat omassa puutarhassani ja erilaisia puutarha-aiheisia ohjelmia, kirjoja, lehtiä ja internet-lähteitä selaillen ja tutkien. Olin lukioaikana hyvä reaaliaineissa ja etenkin biologia on aina ollut yksi vahvuuksistani. Niinpä löysin  itseni kasvitieteen luennoilta ja innostuin siinä määrin, että hankin myös puutarhurin pätevyyden, mitä ei ole tarvinnut koskaan katua, jos nyt mitään opiskelua ylipäätään koskaan tarvitsee katua: onhan opiskeleminen ennen kaikkea oppia elämää varten kuin vain mammonan tienaamista silmällä pitävää toimintaa. Lopulta luonnontieteet vaihtuivat humanistisiin aineisiin ja elätin itseni kätevästi opiskeluiden lomassa puutarha-alan töissä. Nykyisin kasvien kanssa puuhailu antaa ihmeellisesti virtaa jaksaa monia muita asioita. Mielestäni puutarha-arkkitehtuuri, design, elävien kasvien yhdisteleminen paratiisinomaiseksi tilaksi, missä myös eliökunnalla on hyvä olla, on taidetta jos mikä. 


Löysin keväällä Ylen puutarhasarjojen tarjonnasta SVT:n Trägårds tider nimisen sarjan, joka kulkee meillä nimellä Puutarhakausi. Sarjan konsepti ja käsikirjoitus toimii mukaansatempaavasti sarjassa, jossa neljä puutarhasta eri tavoin innostunutta tekijää alkaa herättää vanhaa farmia eloon keittiöpuutarhoineen, pergoloineen, yrttimaineen ja vastaavineen. Porukan keskinäinen läpänheitto hersyy antaumuksellisesti eikä missään ei ole teennäistä makua. Sarjan kuvaaja osaa asiansa paremmin kuin hyvin ja vaikeasti kuvalliseen muotoon vangittava puutarhan kasvi ja eliömaailma avautuu aisteja kutkuttavasti katsojan silmien eteen. Mutta yksi on ylitse muiden, nimittäin sarjan musiikki, joka on todella hyvällä maulla raidattua vihreän paratiisin puuhien lomaan.








Sarjan voimahahmot ovat Ruotsissa melkoisia julkkikisia. Jonkin sortin vetäjänä toimii Ruotsin Unelmakoti -sarjaa juontanut ja monessa ohjelmakeitoksessa muhinut Pernilla Månsson Colt, seuranaan englantilainen puutarhuri John Taylor, palestiinalais-ruotsalainen kokkivelho Tareq Taylor ja mallimaailman kiertänyt Malin Persson. Henkilöiden elämäntarinat ovat itsessään jo tutustumisen arvoisia ja saattavat aiheuttaa melkoisia elämyksiä. Joten ei ihme, jos sarjasta on tullut Ruotsissa jättisuosittu. Se on sarja, missä erilaiset elämänkokemukset kannetaan hienosti yhteiseen puutarhaan hyvällä musiikilla ja huumorilla maustettuina.

Puutarhakvartetin hahmojen kautta avautuu rakkaus hyvää ruokaan, orgaaniseen elämäntapaan ja ennenkaikkea kauneuteen, joka vie mukanaan. Katsojalle avautuu puutarhassa olemisen zen, elämän ikuinen kiertokulku – syöminen, kylväminen ja sadonkorjuu. Sen lomassa on lupa nauttia ja kokeilla kaikkea kivaa. Mikään ei kuitenkaan ole liian vakavaa, kuten ei muutenkaan elämä koskaan saisi olla. Sarja palauttaa mukavasti jalat maan pinnalle ja aiheuttaa hitonmoisen puutarha- ja kokkailukuumeen. 

Mutta sarjan musiikki. Mitä se oikein on? Kuka sarjan musiikit oikein valitsee? Mistä se tulee?


Sarjan Facebook -sivustolta löytyy heti tietoa musiikista. 


Ja Spotifystä löytyy soittolista – en siis ole ainoa kuka on kiinnittänyt asiaan huomiota.