Ensin epidemia, sitten jatkuva sota ja loppumaton aseiden kuvavirta mediassa on jokseenkin väsyttänyt omaa blogin kirjoitustahtia. Kirjoittelin 13.3.2022, siis miltei vuosi sitten, Tšaikovskin musiikista, taiteen mahdollisuudesta rikkoa rajoja ja asettaa autoritaarisuus kyseenalaiseksi. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.
Vapaan journalismin ja median haltuunotto on siis autoritäärisestä yksinvaltiudesta haaveilevan opaskirjassa pääroolissa. Ehkä lännessä kannattaa jatkossa, edellyttää, että tästä selvitään, määrätä kunnon pakoteet heti kun vapaata journalismia uhataan, eikä vasta sitten kun ohjukset lentelevät.
En kuitenkaan ole ollut aivan toimeton, koska olen samalla kirjoittanut pitkää tekstiä. Sain melko valmiiksi uuden seikkailun hassun dekkari-jännärihahmoni kommelluksista. Toki työni Taideyliopistolla ottaa myös oman veronsa. Vielä, kun löytäisin kirjallisille seikkailuille kustantajan, niin olisihan se mukavaa. Toki mietinnässä on itsekustantaminen, mutta ehkä mieluummin kuitenkin keskittyisin siihen ydinasiaan eli kirjoittamiseen. Kirjoittamisessa on jotain samaa kuin soittamisessa. Sitä pitää harjoitella tuhansia tunteja, ja taas harjoitella. Sanojen järjestely eri tavoin, synonyymien etsiminen, ja oman kirjoitusäänen esille kuoriminen, on kuin sipulia kuorisi: välillä kyyneleet valuvat, ja välillä asia taas etenee, kuin tanssin hurma. Se on kuin sanapainia tai -tanssia.
Kaiken melskeen keskellä maailmalta kuuluu kummia: tekoälyn ilmoitetaan nyt vihdoin saapuneen.
Chat GPT ja isojen toimijoiden kilpailu avaa eteemme jälleen kerran suuren teknologisen murroksen, joka on lähestynyt hiljaa hiipien. Olemme vuosikaudet höpisseet Sirin kanssa ja keskustelleet bottien kanssa samalla kun kaiken taustalla algoritmit ovat kehittyneet, keränneet tietoa ja oppineet.
Ja nyt AI on täällä. Mutta lunastaako se lupauksen. Mistä oikeasti on kyse?
Kilpailu on varmasti kovaa, joten on jännittävää nähdä nouseeko isojen nykyisten it- ja hakukonejättien rinnalle jokin uusi haastaja, kuten Google teki vuosituhannen vaihteessa putsatessaan pöydän muilta hakukoneilta.
Tekoälyn haaveen voidaan katsoa ulottuvan kauas kirjoitetun historian alkulehdille, missä jo muinaiset kreikkalaiset haaveilivat milloin argonauteista, milloin Pandoran pullosta (se on oikeasti pullo, ei laatikko) siis muusta kuin kaltaistensa ihmisen älyn kanssa toimimisesta. Tarvittiin kuitenkin jotain, mikä mahdollistaisi kaiken, ja tuo lunastaja saapui sähkön muodossa. Pidämme nykyisin melko itsestään selvänä sähkön olemassaoloa, mutta ei Benjamin Franklinin ja kumppaneiden ajasta kuitenkaan niin kovin pitkä aikaa ole kulunut. Ja sen jälkeen asiat ovat ottaneet vauhtia alleen yhä kiihtyvämmässä määrin. Nyt meillä on tekoäly ja ensimmäiset kvanttitietokoneet.
On merkille pantavaa, että futuristien, dystoopikoiden ja luddiittien äänet on toistaiseksi olleet yllättävän hiljaisia. Ehkä siksi, että kaikki tapahtui niin yht’äkkisesti, ja ehkä myös siksi, että tulevaisuuden visioiminen on yllättävän vaikeaa. Tekniikka pitää oikeasti tuntea ennen näköalojen avaamista, ja jos tekniikka muuttuu monimutkaisemmaksi, käy sen selittäminen myös vaikeammaksi. Samalla vastuu siirtyy yhä harvempien käsiin. Miettikääpä sellaista autoritaarista diktaattoria, jota tekoäly tukee.
Wikipedian luettelo dystopiakirjoista
Luddiitit Hesarin tiedesivuilla
Tekoäly sanan suomenkielen historia
En kuulu itse kumpaankaan ryhmään, enkä niiden uudempiin suuntauksiin, mutta tarkkana pitää olla, koska jos tekoäly tulee, niin sen pitää olla kaikille saataville eikä vain harvoille ja valituille. Sama idea kuin kirjastolaitoksen historiassa: avata tieto kaiken kansan saataville.
Ohessa muutama kiinnostava ohjelma, missä tekoäly luo jotain uutta:
Musiikkia tekstistä:
https://google-research.github.io/seanet/musiclm/examples/
Kuvia teksteistä:
ChatGPT
https://openai.com/blog/chatgpt
Naomi Klein tekoälystä The Guardian lehdessä
https://www.theguardian.com/commentisfree/2023/may/08/ai-machines-hallucinating-naomi-klein
