Helmikuussa 1960 syntynyt englantilainen Jocelyn Pook on mielestäni yksi merkittävimmistä 1990-luvun loppupuolen ja 2000-luvun alkupuolen säveltäjistä, tai ainakin yksi omaperäisimmistä. Itselläni Jocelyn Pookin musiikki aiheuttaa suuria väristyksiä ja mielikuvia: sieluni mannerlaatat suorastaan liikkuvat. Pookin musiikki liikkuu kiinnostavissa sävellajeissa ja eroaa valtavirran suosimista nuottien satsiantimista melkoisesti, mutta kuka sitten on Jocelyn Pook?
Jocelyn Pookista Wise Music Classical -sivustolla
Jocelyn Pook valmistui vuonna 1983 Lontoolaisesta Guildhall School of Music and Drama -opinahjosta, missä hän opiskeli alttoviulunsoittoa David Takenon ja Carola Grindean johdolla. Hän on taidemusiikin ohella kulkenut toinen korva populaarimusiikin, tai sanoisinko populaarimman musiikin maailmassa, joten yhteistyötä on tapahtunut sellaisten nimien kuin Massive Attack, Peter Gabriel, PJ Harvey, tai elokuvan puolella Stanley Kubrick ja Martin Scorcese kanssa. Pook on myös säveltänyt musiikkia lukemattomiin TV-sarjoihin ja näistä hän on myös saanut ansaittua tunnustusta osakseen. Pook konsertoi ja esittää musiikkiaan The Jocelyn Pook Ensemble yhtyeen kanssa. Musiikissa kaikuu tunnelmia menneiltä vuosisadoilta - jotain muinaista äänikudosta, greogriaanisten laulujen kaikujen kaltaista, ääniä musiikin matkasta myöhemmälle keskiajalle ja sieltä kohti modernia: vuosisadat kääriytyvät nuottien helmoihin vieden kuulijan kummalliselle matkalle johonkin toiseen.
Jocelyn Pookin kotisivut sekä hänen uusin teoksensa Drawing Life: Remembering Terezin.
Pook on hämmästyttävän, ellei peräti hengästyttävän, monipuolinen säveltäjä, joka on myös ehtinyt ottaa poliittisesti kantaa niin ihmisoikeuksiin kuin ihmisten kohtaamiin mielenterveysongelmiin modernissa 2000-luvun maailmassa. Hänen uusimmassa Remebering Terezin teoksessa otetaan kantaa Terezinin juutalaisgheton keskitysleireihin siirrettyjen lapsien kohtaloihin. Kriitikot ovat myös ylistäneet hänen BBC Concert Orchestran ja laulaja Melanie Pappenheimin yhteistyössä esittämää Hearing Voices -teosta, joka sai ensi-iltansa The Queen Elizabeth Hallissa 2012. Vuonna 2015 teoksesta työstettiin kamariorkesterille sopiva teos, jota on sittemmin esitetty Tête à Tête ooppera festivaaleilla sekä muutamassa muussa yhteydessä. Vuonna 2017 Pookin säveltämä Adam -teos esitettiin Skotlannin kansallisteatterissa kansainvälisen 120 päisen transsukupuolisista koostuvan kuoron säestämänä, joten rajoja ja tunnelmia on rikottu ja uusia synnytetty.
Ei siis ihme, jos Pookin ansioluettelolla alkaa olla mittaa. Itse löysin hänen Stanley Kubrickin Eyes Wide Shut -elokuvan hienon bakkanaalisen messun rituaalikuvauksen musiikin myötä, mikä tietysti kutkutti uskontotieteilijän mieltäni. Itse ajattelen, että jollain syvällisellä tapaa Pookin musiikin melankoliset ja erikoiset sävelet liikkeineen asettuvat kuvaamaan aikamme syvätasoisia ilmiöitä koronan pinnan alla, biodiversiteetin tuhoutumisen ja väestöräjähdyksen varjoissa. Pook tuntuu säveltäjänä seisovan hämärän rajalla tarjoten kuulijalle turvallisen, mutta oudon, siirtymän niin valoon kuin pimeyteen. Pook ottaa taiteellaan kantaa eikä vieroksu pelottavia ja epäturvallisia tiloja ja maailmoita, koska aidoimmillaan taiteen on kyettävä kuvaamaan maailmaa niin kuin se on.
Jocelyn Pookin The Masked Ball StanleyKubrickin elokuvassa Eyes Wide Shut
Maailmaa, missä Shakespearen, Franz Kafkan, Kurt Vonnegutin, Picasson, Banksyn ja Norman Mailerin kaltaiset näkijät kertovat taiteellaan ilmiöistä kieltämättä niitä, koska ihmisen historian sydän on musta, tai valkoinen, riippuen tarkastelun näkökulmasta – siitä avaimenreiästä mistä niitä katsotaan. Toiselle Sibelius on nationalistinen kansallismielisyyden monumentti, toiselle Valse Tristen kokija ja näkijä, suuri säveltäjä. Ei ole yhtä Sibeliusta, ei yhtä Picassoa, ei yhtä Shakespearea, vaan näkökulmia ja tunteita, siis ajatuksia heidän töistään - ajatuksia, jotka keskustelevat, leimaavat, pilkkaavat, ihailevat, liikuttuvat ja nauravat. Sitä on taide: ilmaisun vapautta, koska asioista on voitava tehdä pilaa, huumoria, naurua, itkua, tanssia ja ääntä, sillä jos suljemme Adolfit, Stalinit ja muut ihmishirviöt pois taiteen käsittelystä, pois kollektiivisesta tunteiden maailmasta, niin on varmaa, että ne pompsahtavat kuin vieteriukot helvetistä takaisin peleihin. Sama pätee pehmoisempiin ilmiöihin, kuten pornografiaan, Barbiin, Marilyniin, silikonitisseihin ja Keniin. Ja juuri tästä ikuisen hyvän ja pahan noidankehästä Pook viestittää kaapaten kuulijan matkalle toisenlaiseuteen, outouteen. Ei ole näyttelijä, jos ei hallitse erilaisten roolien ja tunteiden skaalaa; ei ole runoilija, jos jättää ikävät ja kipeät asiat sivuun; ei ole taidemaalari, jos maalaa vain iloa ja rakkautta; ei ole kirjailija, jos kirjoittaa vain kivoista asioita. Tottakai hyvä, mukava ja menestyminen ovat kaikkiaan kelpoja ja hyveellisiä pyrkimyksiä, mutta kummallisesti ihmiselon ja maailman luonteesta johtuen tikapuiden puolat sinne on monesti veistetty ikävillä asioilla. Pumpuli-ihmiset ovat sellaisia, jotka pyrkivät kieltämään ikävän, leijumaan kohti transsendenssiä, jotain piikitöntä ajattelun ykseyttä; teräsvillaihmiset niitä, jotka pyrkivät hankamaan ruosteen asioiden pinnasta nähdäkseen pintaa syvemmälle. Jocelyn Pook kuuluu jälkimmäiseen isojen näkijöiden joukkoon.
Jocelyn Pookin albumit
Palkinnot:
BAFTA Best Original Score for King Charles III (2018)
PRS New Music Biennial Winning Composer for Anxiety Fanfare (2017)
British Composer Award (Stage Works, 2012) for DESH
Special Mention of the Jury, Karlovy Vary Film Festival (Best Music, 2011) for Room 304
Olivier Award (Best Music and Sound Design, 2008) for St Joan
ASCAP Award for Brick Lane 2008
BAFTA TV Award nomination (Best Original TV Music, 2006) for The Government Inspector
Classical BRIT Award nomination (Soundtrack Composer, 2005) for The Merchant of Venice
British Composer Award (Multi-Media, 2003) for Speaking in Tunes
ASCAP Award for Eyes Wide Shut 1999
CFCA Award nomination (Best Original Score, 2000) for Eyes Wide Shut
Golden Globe nomination (Best Original Score – Motion Picture, 2000) for Eyes Wide Shut
OFCS Award nomination (Best Original Score, 2000) for Eyes Wide Shut
