Sadekauden alkaessa hellittää ilmestyi sääkartalle hymyilevä aurinko kuin ilmoittaen oikeasta hetkestä suunnata Helsinkiin Ateneumiin, koska sen seinälle on saapunut Lontoon Saatchista Wolfe von Lenkiewiczin upea The School of Night teos osana Inspiraatio nykytaide & klassikot näyttelyä, joka jatkuu 20.9.2020 asti. Vahva suositukseni on antaa ajasta hetki siihen tutustumiseen.
Näyttelyssä Ateneumin kuraattorien käsittelyssä nykytaide asettui koettavaksi näkökulmasta kuinka Euroopan klassinen taide on inspiroinut nykytaiteilijoita. Näyttelyn myötä avautui hienosti se kuinka nykytaiteesta löytyy samat ikiaikaiset teemat ja symboliikka, siis elämän ikuisten mysteerien pohdinta, kuin eurooppalaisen ja antiikin taiteen eri kerroksista. Näyttelyn seinille ja estradeille on asteltu töitä mm. Marina Abramovićlta, Jake ja Dinos Chapmanilta, Nancy Foutsilta, Mark Karasickilta, Jeff Koonsilta, Ola Kolehmaiselta, Joseph Kosuthilta, Sara Masügerilta ja Yinka Shonibarenilta.
Näyttely toimi kiinnostavana siltana taiteen eri aikakausien välillä nostaen menneen lähemmäs nykytaidetta: yksi nykytaiteen ja modernin - postmodernin tai postmoralismin - ajan haasteista on yrittää erottua edeltävistä aikakausista koskaan siinä onnistumatta: ikiaikaiset inhimilliset teemat kuten kuolema, elämä, rakkaus, hyvän sallittavan ja kielletyn profaani rajat ovat aina olleet yhteisöissä läsnä ja näkymättömin langoin toisiinsa sidottuja. Ja koska olen uskontotieteilijä, joka tarkastelee ihmistä kognitiivisesta näkökulmasta, niin jälleen kerran löysin inhimillisen taiteen ja sen kuvaaman elämänilmiöiden, tieteen ja uskonnon takaa ihmismielen yhteiset kehykset.
Esillä olevista töistä Wolfe von Lenkiewiczin teos The School of Night on itselleni merkityksellinen, sillä se elää monella tasolla: ensinnäkin maalausteknisesti se on osoitus siitä, että nykytaiteeen aikakaudella taito, ars, on yhä voimissaan. Toiseksi taulun aiheen tematiikka kulkee kauas esoteeristen, okkultisten, siis ajattelun metafyysisten polkujen matkassa johdatellen katsojan alkemian ja salatieteiden menneisyyden maailman reunalle, kuin muistuttaen, että sellainen yhä elää yhä keskuudessamme, mikä myös kiinnostaa uskontotieteilijän tapaani tarkastella kulttuuria uskontojen, maailmankuvien ja käsitysten takaa.
Taulun taustalla on The School of Night nimellä kulkeva ryhmä, joka vaikutti renessanssin, ja erityisesti Englannin renessanssin, varhaisen valonkoiton vuosina 1500-luvun loppupuolella. Kaikkea ryhmän touhuilusta emme tiedä, tai siitä ketä kaikkia siihen kuului, tai kuinka tiiviisti tai löysästi he toisiaan ovat tapailleet, mutta pääsääntöisesti jäsenet oivat taiteilijoita, runoilijoita, kirjailijoita ja tiedemiehiä. Se tiedetään, että yksi ryhmän keskeisistä hahmoista oli Sir Walter Raleigh (1552-1618), jonka oma elämänhistoria tulvii seikkailua ja rohkeaa ajattelua aikakaudella millä hallitsijat varustivat laivoja uuden mantereen lumoissa, niin kultaisen El Doradon kaupungin etsintään kuin sotaan kilpailevia kuningaskuntia vastaan, ajassa mille oli tyypillistä perinteisen eurooppalaisen maailmankuvan nopea laajentuminen: uudelta mantereelta, ja muusta uudesta maailmasta, löytyi niin paljon uutta ja ihmeellistä, joten vaikeita kysymyksiä sateli luonnontieteilijöille, tähtitieteilijöille ja ennenkaikkea valtauskonnolle, joka haastettiin entistä lujemmin.
Sir Walther Raleigh tutustui irlantilaiseen runoilijaan Edmund Spenseriin, mutta heidän suhteestaan ei ole kovin paljoa tietoa. Sir W. Raleighin suurten ylöskirjattujen saavutusten rinnalla lienee kulkenut etsijän ja kyseenalaistajan mieli ja hän kirjoitti myös Spenserin tapaan runoutta, mistä C.S Lewis on huomioinut hänet yhdeksi Englannin renessanssin aikakauden merkittävimmistä lyyrikoista. Tyyliltään ja sisällöltään Spenserin ja Raleighin runous oli kohteliasta, Elisabethin aikakauden hovikeskeistä, aristokraattisille kuulijapiireille suuntautuvaa, missä suosioon nousi antiikin teosten ilmiöiden kääntäminen ja uudelleen tulkinta, joista virtasi vaikutteita niin Shakespearen soneetteihin kuin Raleighin ja Spenserin runouteen. Lisäksi on jopa esitetty epäilyjä siitä, että Shakespeare olisi ollut Sir W. Raleighin salanimi.
Tuona aikana tieteen ja oppineisuuden taustalla sykki hieman kielletyn hedelmän makuisesti alkemistien seurapiirit, aineen kullaksi muuttaminen, luonnon metamorfoosien mysteerien pohdinta. Toisin sanoen kysymys siitä, että ehkä jumala ei sittenkään ollut luonut kaikkea, ehkä ihmisellä oli oma mahdollisuutensa vaikuttaa elämäänsä: oman sielunsa metamorfoosiin, jolloin katse kääntyi sisäänpäin: siinä missä Midas loi kultaa, kykeni ihminen luomaan omasta sielustaan korkeampaa, kultaista ja paremmaksi kehittyvää.
The School of Night kokoontui suljettujen ovien takana kuten salaseurat ovat kautta aikain kokoontuneet. Seuraa kutsuttiin myös nimellä Free-Thinkers, eli vapaat ajattelijat - heitä myös pyrittiin leimaamaan ateisteiksi. Yksi merkittävimmistä piirin jäsenistä oli matemaatikko ja tähtitieteilijä Wizard Earl eli Thomas Hariot, jonka alkemistiset kemian laboratoriot olivat jo ajallaan kuuluisia. Hariotia on kutsuttu Newtonia edeltäneeksi tieteen suurmieheksi ja ajattelijaksi, jolla oli verkostoissaan suhteita koko eurooppalaisen tiedemaailman kermaan kuten esimerkiksi Johannes Kepleriin: käsitys maailman paikasta kaiken keskellä muuttui kuten myös käsitys maapallon litteydestä. Aurinko asettui kaiken keskelle, mitä pyöreät planeetat kiersivät. Vapaiden ajattelijoiden herraskaisen salaseuran jäseniä kokoontui kirkon helmoissa Lontoon St. Paulin katedraalin varjoissa vaihtamassa kirjoja ja kirjoituksia. Renessansista huolimatta aikaan epäsopivan vapaasti ajattelevien herrojen suhde kirkkoon oli mitä vaarallisin ja myös kuningas Jaakko I (James I) epäili miesten hautovan salaliittoa ja olevan mustan magian pauloissa, joten lopulta Sir Walter Raleighin osalta vapaan ajattelun tarina päättyi mestauspölkylle, mutta ajattelu jäi.
Yliopistot, tiedon avoimuus, kirjasto, demokratia ja vapaa kulttuuri ihmisoikeuksineen alkoi itämään kohti valoa. Yön kouluun liittyy kuitenkin valtavasti mystiikkaa ja salaisuuksia, mistä läntinen taide- ja viihdekulttuuri on ammentanut sanastoa ja kuvastoa kutkuttamaan nykyisin jo paljon vapaammassa maailmassa elävien ihmisten mieliä. Wolfe von Lenkiewiczin taulu asettuu tässä kuvastossa kaiken keskelle kuin tiivistäen, kiehtoen ja kuljettaen katsojaa historian ajattelun metamorfoosiin, matkalle uskomusten ja käsitysten muutoksen virtaan: taulussa voi nähdä David Bowiemaista hahmojen muuttumista toisiksi, ilmeiden himokkuutta, hurskautta, vaaroja, nykyisten vesimiehen ajan new age spiritualiteettien varjoja, ufon, okkultismia, lusifeerista hurmosta, ja Dumasin muskettisotureiden energiaa unohtamatta Dantemaisia sfäärejä.
Jos osaisin kirjoittaa kuin Umberto Eco, niin voisin kuljettaa lukijan pienen merkityksen ja merkin kautta eteenpäin, mutta nyt kuvaukseni taulusta on kuin pienen avaimenreiän kautta tapahtuvaa koko huoneen tirkistelyä, missä paljon jää piiloon. Mutta mikään ei estä sinua lukijani avaamasta ovea itse ja astumasta tuohon huoneeseen sisälle. Mihin siitä matka johtaa voi olla suuri seikkailu.
Johtolankoja ja avaimia:
Clark, George, et al. J. R. R. Tolkien and His Literary Resonances: Views of Middle-earth. Westport (Conn.): Greenwood Press, 2000.
Eco, Umberto: koko tuotanto.
Hutton, Ronald. The Triumph of the Moon: A History of Modern Pagan Witchcraft. Oxford ; New York: Oxford University Press, 2001.
Ketola, Kimmo, Simo Korkee, Heikki Pesonen, Ilkka Pyysiäinen, Tuula Sakaranaho, ja Tom Sjöblom. Näköaloja Uskontoon. Viides painos. [Helsinki]: Gaudeamus, 2017.
Lachman, Gary Valentine, Ike Vil, ja Gary Valentine Lachman. Tajunnan Alkemistit: Kuusikymmenluvun Mystiikka Ja Vesimiehen Ajan Pimeä Puoli. 2. p. Helsinki: Like, 2009.
Lappalainen, Ulla. Virtaavan Veden äärellä: Eurooppalaisen Kirjallisuuden Antologia. Helsinki: Opetushallitus, 2007.
Nicholls, Mark, ja Penry Williams. Sir Walter Raleigh: In Life and Legend. London ; New York: Continuum, 2011.
Pyysiäinen, Ilkka: koko tuotanto.
Yeats, William Butler, ja Jyrki Vainonen. Torni Ja Kierreportaat: Valitut Runot. Helsinki: Basam Books, 2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti