Sain kutsun seuraamaan Kansanvaltaa kirjastoissa etätyöpajaa. Mietin, että mitä ihmettä ja samalla ensimmäiseksi huomasin tarkastavani onko kyseessä jonkin poliittisen laitakerhon ponnistuksesta, joten tietty poliittisen ilmapiirin kiristyminen näköjään on hiipinyt jo aika syvälle ihoni alle. Minulle kirjasto ja politiikka eivät kuulu yhteen, koska koen, että kirjaston tulee olla niin neutraali ja turvallinen maaperä kuin mahdollista, mitä polittinen diskurssin hallava maaperä ajatuksineen ei kaikkina aikoina ole. Ryhdyin mietteissäni tutkimaan mistä ihmeen kansan, kansanosan tai poliittisen suuntauksen tai vastaavan vahvistuksesta tässä on tällä kertaa kyse? Näin jo mielessäni kirjaston poliittisesti naulattuna maaperänä, minkä tiloihin milloin kukin poliittinen aatesuunta omanlaisensa demokratiakäsityksen nimissä pyrkii paaluttamaan oman lippunsa eikä tuo mielikuva ole millään tapaa miellyttävä.
Kirjasto on perinteisesti ollut hyvin neutraali ja ohjannut aineistovalintojen ja vapaan tietoon käsiksi pääsyn kautta demokratian toteutumista. Monesti valtiovalta ja kielletyt hedelmät ovat kukkineet kirjaston kätköissä yhdessä turvallisesti, ehkä tässäkin on sellaisesta kyse. Sitten mietin lähinnä huvittuneena, että siirtyykö perinteinen Kansantalokin jumppalaitteiden perässä kirjastoon?
Linkin sisällön myötä käy selväksi, että tarkoitusperät ovat hyvällä pöydällä, ja toimijat kuten Sitra ovat isoja ja prosessia tullaan arvioimaan työpajojen ja foorumin jälkeen:
”Kokeilut sopivat myös vastikään uudistetun kirjastolain henkeen. Lain tavoitteita ovat mm. aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistäminen. Lisäksi laissa yleisen kirjaston tehtäviksi mainitaan muiden tehtävien ohella yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen. Kokeilujen tavoitteena on testata erilaisia vuorovaikutuksen muotoja ja parantaa kansalaisten vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kokeiluissa etsitään toimivia kohtaamisen muotoja ja konseptoidaan saatujen kokemusten pohjalta toimintamalleja, joilla kirjastoista voidaan kehittää kansanvallan foorumeita. Kokeilu arvioidaan ulkopuolisen arvioitsijan toimesta. Kokeilujen aikana toimintamallille etsitään jatkuva rahoitus ja sitä kehitetään kokemusten pohjalta.”
Sitten mietin hetken ja päätän ampua jälleen kerran oman urakehitykseni jalkaan, missä on jo reikiä enemmän kuin tarpeeksi: päätän asettua vastahankaan asiassa. Annan asian sisällölle tilaa vain sen verran, että foorumin annissa saattaa olla apua aineistojen valinnan synkronoinnissa ja oikeanlaisen demokratiaa tukevan painotuksen valinnoissa, ei muussa.
Tämä vaatii perustelua. Ensinnäkin kannatan itse ehdottomasti demokratiaa ja viime vuosien populistinen kehityskulku on ollut kaikkiaan aika uskomattoman järkyttävää, mutta samalla se antaa näköalan siihen, kuinka dynaaminen ja muuttuva on käsitys kansanvallasta ja sen mahdolliset tulevaisuuden sisällöt. Entä, jos kansanvalta ajautuu hyvin kauas perinteisistä demokraattisista arvoistamme, joten tunkevatko ne silloinkin ”kansan” nimissä kirjastoon? Tottakai tunkevat, jos tiedon neutraalisesta ja tasapainoisesta lähteestä on tullut julkisenvallan, siis monille ylhäältäpäin ohjatun kansanvallan linnake. Kirjaston tulisi olla on tiedon linnake, ei jonkin tietoa soveltavan käytänteen, kuten julkisen vallan ohjaaman sen hetkisen virallisen politiikan, linnake.
Kirjasto -lehden keskustelun avaus liittyy aiheeseen, mutta jättää kertomatta kuinka ja miten toimia.
Tarroitammeko epäilyttävät teokset kuten hevilevyt 1980-luvulla, noudatammeko jonkun bolitbyroon opaskirjan sensuuriohjeistusta vai jätämmekä vain kokoelmapoliittisesti arvelluttavat raja-aineistot hankkimatta? Entä, jos joku haluaa kaukolainata sellaisen? Tulee mieleen menneisyyden Mustan Raamatun sensuroinnit ja vastaavat. Kuka sitten piirtää sensuurin tiekartan ja kuinka avoimesti sen filosofia avataan, koska sitähän sellainen on. Kokoelmapolitiikka aiheauleiden reunamilla, ajattelunjättömailla, järjen ja politiikan ajatusten korpimailla, on hyvin vaikea ja vaativa alue, joka kaipaa tasokasta keskustelua.
Onko kirjasto ottamassa askeleen poliittisella tiellä? Tuleeko kirjastosta paikka, missä käydään Jyväskylän puukotusjupakan tapaan kansanvallan diskurssia? Kuka päättää mitä aineistoja ja mistä ajatussuunnista käsin on esillä? Isoja kysymyksiä. Itse pitäisin tämän kaltaisen poliittisen diskurssin ja kehityskulun niillä vanhoilla kansantaloilla ja vastaavissa julkisissa paikoissa, kuten toreilla ja kaupungintalolla. Kirjaston tulee olla neutraali tila, turvallinen lapsille ja vanhuksille, uskonnollisesti sitoutumaton, seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta piittamaton; neuturaali kansallisuuteen ja kansalliseen alkuperään tai vamman laatuun katsomatta, siis jopa sillä hemmetin natsilla ja antifan tyypillä tulee olla oikeus käyttää kirjastoa turvallisesti. Kirjaston demokratian sydän on sen näennäisessä neutraaliudessa ja ajattelun vapauden oikeuksissa. Ehkä Sitran projekti tukee juuri tätä, mutta kannattaa samaan hengen vetoon muistaa, että juuri ajattelun vapaus ja - olemus saattaa myös ärsyttää toisia demokratian nimissä omaa ja omanlaisensa vapauden nimiin huutavia, joten siksi neutraali, näkymätön ja turvallinen vapaus.
Joten esitän, että ylhäältä johdettu kansanvallan vahvistaminen saattaa ajaa erilaiset alakulttuurit paitsioon ja pelottaa sellaisia kuten minä, jotka ovat tottuneet rauhalliseen tiedon keitaaseen, missä ei ole kyseisten erilaisuuksien värejä, vaikka sellaisia ihmisiä tupa olisi pullollaan. Minun mielestäni kirjastojen anti demokratian vahvistamisessa on juuri turvallinen neutraalius, joka on uhattuna, koska seinien sisään liukuu hiljalleen julkisia instituutioita kauniine ja edistävine ajatuksineen. Miksei kaupungintaloista voisi mieluumin tehdä kansanvallan linnakkeita auditorioineen, missä käydään kiivasta debattia siitä kuka on tällä kertaa oikeassa, miksi kirjastosta? Demokratiatyö on mielestäni tehtävä toisaalla. Kysymys on loppujen lopuksi kirjastojen ikuisuuskysymyksestä: saako kirjasto sensuroida? Kuka päättää mikä on poliittisesti korrektia, mikä propagandaa? Asiat eivät ole yksinkertaisia ja kirjaston tulee ennenkaikkea ylläpitää neutraalia rauhaa rikkaiden aineistojen äärellä ja ennenminkin suojata politiikalta, mihin demokratiakäsityskin kuuluu.
Poliitikot ja politiikka pois kirjastoista.
