Babylon-Berlin televisiosarjan visuaalisen ilmeen yltäkylläisyys ja graafinen muotoilu saa perinteiseen amerikkalaiseen sarjaviihteeseen turtuneen katsojan löytämään kerrassaan uusia lähestulkoon orgastisia tuntemuksia. Katsojan silmämunat liimautuvat menneen maailman laadukkaaseen kuvakavalkadiin, missä rosoa ja loistoa ei säästellä. Art nouveau, saksalaisittain Jugend arkkitehtuurin mukaiset huoneistojen sisustukset ponnahtavat hienostokodeista ruudulle tai sitten vastapainona köyhien rosoiset ja likaiset murjut. Ihmiset ovat ihmisten näköisiä: hikisiä, iloisia, surullisia, huolissaan, mutta läsnä lihoissaan verrattuna oman aikamme viihteen yltiöpäiseen kiiltokuvamaisuuteen. Babylon-Berlinin esittävät hahmot elävät joka solullaan 1920-lukua eikä neuroottisille modernin ajan ihmisille olisi sellaisessa maailmassa tilaa. Siitä huolimatta psykologisia tiloja, neurooseja ja tärinöitä kuvataan. Tupakka on yksi pääosan roolinhaltiojoista: sitä löytyy yliopiston luentosaleista ja oikeastaan kaikkialta, joten katsoja voi vain kuvitella tuon ajan hajumaailman. Kaikilla on kiire, mutta kaikki kuitenkin jaksavat. En tiedä mitä nykyajan työuupuneelle tuossa viitekehyksessä kävisi. Kukaan ei jää illalla kotiin katsomaan televisiota, koska sellaisia ei vielä ole vaan kaikki käyvät ulkona ja ottavat toisistaan ilon ja riemun irti.
The New Yorker lehden lyhyt katsaus
Helsingin sanomien kulttuuritoimituksen arvostelu
Sarjan musiikillinen äänimaisema kulkee käsikädessä visuaalisen ilmeen kanssa ja kuljettaen katsojan uusien ja jännittävien rytmien, äänien ja kappaleiden virtaan. Sarjan tunnusmusiikki huokuu tyylillisesti 1920-luvun paheellisuutta ja haikeutta halkaisten oman aikamme tylsyyden ja sohvaperunuuden lässähtäneisyyden. Juonen rakenne ja sarjan henkilöt astuvat rooleihinsa kuin omiin nahkoihinsa. Kaikessa huokuu 1800-luvun saksalaisen tiede- ja yliopistokulttuurin johtoasema ja korkea laatu. Kunnes pudotus huipulta maailmanhistorian synkimpään painajaiseen oli nopea ja vieläkin tapahtumien käsittäminen on vaikeaa: kuinka korkea sivistyksen mahtimaa vajoaa saatanallisiin syvyyksiin. Sarjassa pinnan alla elää Saturnalia fraternii salainen okkultisitinen veljeskunta, jonka eetos yhdistyy luiksi nousevan kansallissosialismin lihaan, millä on esikuvansa todellisuudessa, koska kansallisromantiikan ajan okkultististen virtausten myötä vanhat Skandinaaviset ja germaaniset jumalat herätettiin henkiin.
Sarjan tunnusmusiikista vastaa Severija eli Severija Janušauskaitė, joka myös esittää roolin sarjassa. Sarjan on ohjannut Tom Tykwer.
Mutta kuka on sarjan kirjoittanut Volker Kutscher?
Volker Kutscherin virallinen sivusto
Sarjan okkulstistisen Saturnalia fraternii salaseuran taustalla on viittaus siihen, että natsien johtohahmot ammensivat voimaa vanhasta kansanperinteestä: Odinin saksankielinen muoto Wotan esimerkiksi esiintyy Richard Wagnerin (1813–1883) germaanisessa mytologiassa, joka ammentaa voimiaan Eddasta ja Nibelungein laulusta. Saksalainen okkultisti Guido von Listin (1848–1919) muokkasi vanhasta kansanuskosta omanlaisensa kansallissosialistisia tarkoitusperiä palvelevan wotanismin. Emmekä ole päässeet tästä tulkinnasta enää eroon ja se esiintyy myös Saksassa ja Venäjällä vaikuttavien uusnatsiryhmien nimissä. Samaan aikaan vuorikiipeilijä ja okkultisti Aleister Crowley flirttaili okkultisimin syvien virtausten kanssa, kuten myös spiritualisti ja yhtälailla okkultisti H.P Blavatsky, joka tutki tuntematonta; meillä kotoperällä suuret kansallistaiteliljamme etsivät yhtä lailla totuutta samoista lähteistä.
Uskontotieteilijä Jere Kyyrön syväluotaus Odin symboliikan tiimoilta
Kannattaa kuitenkin muistaa, että uuspakanat eivät pääsääntöisesti ole natseja tai kansallissosialisteja, vaikka uskovaisivatkin Odiniin. Uskonnon symbolia voidaan siis käyttää hyvin monitulkintaisesti. Wotanismi on muotoutunut nationalistisen valkoisen rodun ylivaltaa kannattavan porukan omaksi tulkinnaksi. Ja tässäkin henkii nykyajan tapa vapaasti sekoittaa asioita ja kun niitä sekoitetaan politiikkaan ja uskontoon alkaa yleensä tapahtua, kuten tapahtui Babylon-Berlinin ajankuvan aikoihin. Kaikesta kauneuden kaipuusta ja hengen ja tiedon tavoittelusta nousi kuin varkain pahuus, joka tuhosi kaiken. Sen perimmäinen syy on suuren taloudellisen laman ja kasvavan eriarvoisuuden mukanaan tuoma vahva tarve muutokselle, mikä lienee silmällä pidettävää nykyajassakin. Vai miltä QAnon ja salaliittoteoreettikojen puuhastelut kuulostavat? Ehkä sarjassa on rivien välissä luettavissa jokin suurempi opetus.
Antti Selkokarin hieno arvostelu sarjasta
Lähteitä:
Gardell, Mattias (2003). Gods of the Blood: The Pagan Revival and White Separatism. Duke UP. ISBN 9780822330714.
Goodrick-Clarke, Nicholas (2004 [1985]) The Occult Roots of Nazism. Secret Aryan Cults and Their Influence on Nazi Ideology. New York: New York University Press
Goodrick-Clarke, Nicholas (2003). Black Sun: Aryan Cults, Esoteric Nazism, and the Politics of Identity. New York: New York University Press. ISBN 978-0-8147-3155-0.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti