Lahden konservatorion vuokraamat kiinteistön tilat ovat jo pitkään olleet melko rapistuneessa kunnossa. Niinpä vihdoin ja viimein, monen mutkan kautta, saimme luvan alkaa suunnittelemaan pois muuttoa. Olotila on euforinen ja innostunut; samalla kunnallisen kiinteistö- ja talouspoliittiikan Darth Vadermainen tumma varjo on pitkään himmentänyt taidemusiikin tekemisen iloa kaupungissamme. Pakollinen paha joka glorifioi olemassaolonsa materian kautta, talloen helposti jalkoihinsa henkisen pääoman, ehkä se on taidetta tulosvastuulla tai pienen kaupungin realiteetteja. Kuka tietää?
Kaikesta soutamisesta ja huopaamisesta huolimatta, ajassa kaksi viikkoa taaksepäin, saapui ensimmäinen 200 pahvisen muuttolaatikon erä. Testasimme eri vaihtoehtoja ja malleja päätyen Bilteman 30 kg laatikkoon. Malli oli myös suhteellisen edullinen verrattuna muovisista siirtolaatikoista juoksevaan vuokraan. Uskalsin vihdoinkin alkaa tekemään kirjaston ja soitinvaraston muuttosuunnitelmaa. Ajatukseni punaisena lankana on, että olemme noin vuoden väliaikaisissa tiloissa samalla kun konservatorion vanha, kaupungin hallinnassa, oleva kiinteistö remontoidaan. Ottamatta tässä sen enempää kantaa kaupungin kiinteistöpolitiikan riemuralliin, siirrän mietinnät siihen mitä tapahtuu kun kirjasto muuttaa.
Asiasta laajemmin kiinnostuneille blogin kirjoituspäivän aikoihin Lahden päättävissä foorumeissa käytyä keskustelua oheisen linkin takaa löytyvässä lehden näköispainoksessa:
|
Lähtötilanne. |
Ensimmäiseksi kartoitin eri tyyppiset aineistot siten, että vanhat museokokoelmat saavat jäädä laatikoihin odottamaan paluumuuttoa kuten myös käsikirjoitukset että muutamat muut hyvin vähällä käytöllä olevat kokoelman osat. Päätin pakata nämä ensin ja lopputuloksena on 170 laatikollista nuotteja.
Varsinaisen aktiivisen käyttökokoelman pakkaaminen alkaa vasta tämän työvaiheen jälkeen. Venäytin myös selkäni, koska laatikoista tulee yllättävän painavia. Kokonaisaikataulussa pysyminen vaikuttaa myös haasteelliselta etenkin kun käyttökokoelman muuttokuormat on purettava toisessa päässä ja järjestettävä hyllyihin. Myös soitinvaraston siirtäminen vaatii rauhallisuutta ja varovaisuutta. Samalla pitää kyetä jotenkuten hoitamaan normaalit päivittäiset kirjastorutiinit. Sanoisin, että tämä on kirjastokokemus, joka ei alalla kovin monesti tule vastaan. Onneksi kokoelmamme ovat kokoluokassa alle tuhat hyllymetriä verrattuna esimerkiksi Helsingin Yliopiston kokoelmien muuttoon ja heillä tavaraa oli yli 20 hyllykilometriä; puhumattakaan Englannin kansalliskirjaston tuhansista hyllykilometreistä.
|
Lahjoituksena saadut aineistot on seulottava. Taustalla näkyvä "koivupölkky" on Ilmari ilmanpuhdistaja, joka hönkii paperipölyt pois ilmasta. Se toimii hyvin ja käytän sen lisäksi pölymaskia. | | |
|
|
Varasto hieman tyhjempänä. |
|
Kuva Ilmarista. | | | |
|
Seuloin saamamme lahjoitusaineistot kolmee ryhmään: A-, B- ja C- tasoon laadullisten seikkojen kautta. A laatikot siirtyvät mukanani kirjastoon ja ovat luettelointityön alla, tosin niitäkin kertyi kymmenkunta joten työmäärä on valtava. Sinänsä harmittavaa, että niitä ei oikein saa heti käyttöön kun joukossa oli huomattavan hienoja nuotteja ja niin paljon. B- ja C- luokat siirtyivät kellariin odottamaan parempia aikoja.
|
Välivarastossa muuttomiehiä odottamassa on jo 170 laatikkoa |
|
Vahtimestarimme toimivat muuttovastaavina ja päätimme myös siirtää vanhat liukuhyllyt kokonaisina. | |
|
|
Välillä tilaan tungeksi rakennusmiehiä tutkimaan talon rakenteita. |
|