"Kevät toi puutarhurin" mietelause toimii omalla kohdallani siten, että "kevät herättää uinuvan puutarhurin", sillä olen vuoden -92 tietämillä Mäntsälän Saaren kylällä sijainneesta maatalous- ja puutarhaoppilaitoksesta valmistunut puutarhuri. Nykyisin vanhan ammatin kipinät sinkoilevat omassa puutarhassani ja erilaisia puutarha-aiheisia ohjelmia, kirjoja, lehtiä ja internet-lähteitä selaillen ja tutkien. Olin lukioaikana hyvä reaaliaineissa ja etenkin biologia on aina ollut yksi vahvuuksistani. Niinpä löysin itseni kasvitieteen luennoilta ja innostuin siinä määrin, että hankin myös puutarhurin pätevyyden, mitä ei ole tarvinnut koskaan katua, jos nyt mitään opiskelua ylipäätään koskaan tarvitsee katua: onhan opiskeleminen ennen kaikkea oppia elämää varten kuin vain mammonan tienaamista silmällä pitävää toimintaa. Lopulta luonnontieteet vaihtuivat humanistisiin aineisiin ja elätin itseni kätevästi opiskeluiden lomassa puutarha-alan töissä. Nykyisin kasvien kanssa puuhailu antaa ihmeellisesti virtaa jaksaa monia muita asioita. Mielestäni puutarha-arkkitehtuuri, design, elävien kasvien yhdisteleminen paratiisinomaiseksi tilaksi, missä myös eliökunnalla on hyvä olla, on taidetta jos mikä.
Löysin keväällä Ylen puutarhasarjojen tarjonnasta SVT:n Trägårds tider nimisen sarjan, joka kulkee meillä nimellä Puutarhakausi. Sarjan konsepti ja käsikirjoitus toimii mukaansatempaavasti sarjassa, jossa neljä puutarhasta eri tavoin innostunutta tekijää alkaa herättää vanhaa farmia eloon keittiöpuutarhoineen, pergoloineen, yrttimaineen ja vastaavineen. Porukan keskinäinen läpänheitto hersyy antaumuksellisesti eikä missään ei ole teennäistä makua. Sarjan kuvaaja osaa asiansa paremmin kuin hyvin ja vaikeasti kuvalliseen muotoon vangittava puutarhan kasvi ja eliömaailma avautuu aisteja kutkuttavasti katsojan silmien eteen. Mutta yksi on ylitse muiden, nimittäin sarjan musiikki, joka on todella hyvällä maulla raidattua vihreän paratiisin puuhien lomaan.
Sarjan voimahahmot ovat Ruotsissa melkoisia julkkikisia. Jonkin sortin vetäjänä toimii Ruotsin Unelmakoti -sarjaa juontanut ja monessa ohjelmakeitoksessa muhinut Pernilla Månsson Colt, seuranaan englantilainen puutarhuri John Taylor, palestiinalais-ruotsalainen kokkivelho Tareq Taylor ja mallimaailman kiertänyt Malin Persson. Henkilöiden elämäntarinat ovat itsessään jo tutustumisen arvoisia ja saattavat aiheuttaa melkoisia elämyksiä. Joten ei ihme, jos sarjasta on tullut Ruotsissa jättisuosittu. Se on sarja, missä erilaiset elämänkokemukset kannetaan hienosti yhteiseen puutarhaan hyvällä musiikilla ja huumorilla maustettuina.
Puutarhakvartetin hahmojen kautta avautuu rakkaus hyvää ruokaan, orgaaniseen elämäntapaan ja ennenkaikkea kauneuteen, joka vie mukanaan. Katsojalle avautuu puutarhassa olemisen zen, elämän ikuinen kiertokulku – syöminen, kylväminen ja sadonkorjuu. Sen lomassa on lupa nauttia ja kokeilla kaikkea kivaa. Mikään ei kuitenkaan ole liian vakavaa, kuten ei muutenkaan elämä koskaan saisi olla. Sarja palauttaa mukavasti jalat maan pinnalle ja aiheuttaa hitonmoisen puutarha- ja kokkailukuumeen.
Mutta sarjan musiikki. Mitä se oikein on? Kuka sarjan musiikit oikein valitsee? Mistä se tulee?
Sarjan Facebook -sivustolta löytyy heti tietoa musiikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti