Eräs tarkkasilmäinen ja nuoteista kiinnostunut lehtorimme laittoi minulle kyselyä Toivo Rasilaisen ja Erkki Pullisen vuonna 1968 julkaiseman Viipurin musiikkiopisto - Lahden musiikkiopisto 50 vuotta musiikin opetusta kirjan sivuille 83-84 kirjatusta tiedosta. Sen mukaan koululle olisi aikanaa lahjoitettu tuntematon Franz Lisztin pianoteoksen käsikirjoitus. Asia ei ollut minulle uusi ja olen museokokoelmaa luetteloidessani tunnelmoinut lukemattomia kertoja ajatuksella sellaisen löytymisestä. Kuitenkaan toistaiseksi mitään sen suuntaista ei ole tullut vastaan. Myöskään edeltäjäni eivät ole sellaiseen koskaan törmänneet, mutta siitä on aika ajoin keskusteltu, joten Franzin tuntemattoman teoksen myytti elää vahvasti.
Heitin lehtorille ajatuksen, että hän voisi asiasta kiinnostuneena alkaa itse tekemään salapoliisityötä ja yrittää selvittää nuotin seikkailut perinpohjin. Itse en koulun muuton takia ehdi salapoliisityöhön vielä pitkään aikaan, mutta voin taustoittaa asiaa ehtiessäni. Kieltämättä myytti olisi kyllä syytä avata ja kirjata jälkipolville ylös. Itse nuotin löytymisen suhteen jäljet voivat olla jo jäähtyneet. Luetteloimatonta materiaalia on kutenkin laatikkotolkulla ja ne olisi hyvä saada perinjuurin paikalleen, niin tietokantaan kuin hyllyille, tutkijoiden käyttöön.
Rasilaisen ja Pullisen kirjan sivut 83-84:
Mietin, että lukevalle yleisölle voisi olla kiinnostavaa avata samalla vanhoihin musiikkiaineistoihin liittyvää työtä ja jos asia menee oikein jännittäväksi, niin tässä voi olla mitä parhainta dekkariainesta. Työnkuvassani museoaineistot ovat marginaalisessa roolissa, koska päärooli on aktiivisessa nykyajassa. Historialliset asiat ovat kieltämättä kiinnostavia ja niiden kautta saa peilattua ajan muutoksia ajattelun työkaluiksi. Se on samalla kulttuurisen kommunikaation paksuntamista ja julkiseen kulttuurityöhön käytettyjen verovarojen takaisin maksamista, siis eräänlaista kulttuurin uudelleen kierrätystä ja miksei myös mahdollisesti uuden luomista.
Miten siis edetä? Varmasti haastattelemalla kerroksittain iän ja työroolien perusteella ihmisiä ja samalla katsoa pilkottaako mistään kenenkään omakohtaista kokemusta tai havaintoa nuotista. Lahjoitusvuosi on kutenkin melko kaukana vuodessa 1936 ja sotien keskellä. Onnistuiko konservatorion teräsrouva kirjastonhoitaja Hulda Puustel pelastamaan sen Lahteen? Mikäli nuotti tuli tänne, niin mitkä sen liikkeet olivat siitä eteenpäin? Onko kukaan pianistimme koskaan soittanut sitä? Oliko käsikirjoitus ylipäätään helposti soitettavissa vai vain varhainen luonnostelma?
Ensitöikseni palatessamme restauroidulle wanhalle konserttitalolle minun pitää kopioida malliksi ja laittaa esille Franz Lisztin nuottikirjoituksen käsiala, mihin voin sitten vertailla erilaisia lukemattomia nuottien irtolehtiä, mitä on runsaasti. Valitettavasti nuotin koosta tai sivumääristä ei ole mitään käsitystä. Myös erilaiset koulun arkistolähteet on syytä tutkia perusteellisesti. Yksi hieman huvittava mahdollisuus on sekin, että nuotti saattaa tupsahtaa kirjastolle jonkun perikunnan lahjoituslaatikon mukana. Nimittäin meille lahjoitetaan jonkin verran nuotteja, joissa on jo valmiina koulun leimat, eli ne ovat joskus vain jääneet syystä tai toisesta lainaajalle.
Toisaalta varastomme ovat jo täynnä emmekä enää oikein voi ottaa lahjoitusnuotteja vastaan ja musiikkiaineistojen kansallinen varastokirjastokin odottaa poliittisia päätöksiä. On siis mahdollista, että yhä vieläkin aarteita päätyy paperinkeräykseen.
Kuka oli nuotin koululle lahjoittanut paroni Alexander von Meyerdorff? Kertooko Google hänestä mitään?
Hakukone Google on taas edellämme:
Ryhdyn nyt myös itse tutkimaan asiaa Meyerdorfien kautta ja kirjoitan asian edistyttyä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti