tiistai 6. huhtikuuta 2021

Tuntematon mestari, taidekauppias ja Bulevardin lumo



Katselin televisioista Klaus Härön ohjaaman Tuntematon mestari elokuvan ja ihastuin sen viipyilevään tunnelmaan, joka eteni rauhallisesti soljuen ilman nykyisin niin yleistä kuvakulmien nopeaa singahtelemista ja hektistä menoa. Häron muissakin elokuvissa on havaittavissa samaa aikaa pysäyttävää henkeä, mikä mielestäni yhdistää elokuvat lähemmäs manner-eurooppalaista, ehkä ranskalaista tai italialaista, traditiota. Tunnustan jo tässä vaiheessa etten ole elokuvakriitikkona kovin kokenut enkä oppinut. Löysin elokuvasta ehkä jotain menneen ajan suomalaisen elokuvan henkeä ja tunnelmaa. Elokuvassa ei ketään riisuttu, paljastettu, rikottu tai pahoinpidelty ja onneksi nykyisin kaikkialle tunkeva teknologiahype oli minimissä. Kerronnan keskiössä on niiden sijaan taidemaailman mennyt aika pölyisinen näyttelykatalogeineen ja taidekirjoineen. Moderni kyllä välähteli siellä täällä juuri sopivasti uusien asuinalueiden arkkitehtuurissa ja keskeneräisyydessä verrattuna Helsingin kantakaupungin kypsyneeseen henkeen.







Taidemaailman ajattomuuden kylkeen oli maukkaasti tuotu moderni, tai ehkä paremmin postmoderni, SE uusiaika, internetin muodossa jo iäkkään taidekauppiaan tyttärenpojan silmien kautta katsottuna, missä pojan uutta maailmaa suvereenisti luotsaavat internetin käyttö- ja tiedonhakutaidot nousivat kertomaan jotain nykyajasta ja menneen muutoksesta – ilmiöiden kontrasti ja olemuksellinen erilaisuus, jopa ristiriita, toi mukanaan mukavasti säröä ja raikasta henkeä. Samalla kuitenkin harmitti, kun en päässyt katsomaan elokuvaa heti sen ilmestyessä valkokankaalta, mutta toki se on oma häpeäni. Siitä huolimatta pienen televisioni ruutu välitti tunnelman, joka henki vanhaa Helsingin Bulevardin taideskenen sielua.


Elokuvassa Bulevardilla sijaitsevasta Ekbergin kahvilasta noudettiin baakkelsseja – taideliike oli sijoitettu sen lähelle paikkaan, missä antiikkikauppoja ja taideliikkeitä on perinteisesti aina ollut. Asuin itse 1990-luvulla Bulevardilla ja tuolloin aistin kuinka tienoon kultivoitunut henki leijui ajattomasti tulvien vanhan suomalaisen taidekulttuurin ja yläluokan pöhinää – suorastaan haistoin sen elokuvasta. Asukkaat kertoivat tuolloin kuinka viime vuosisadan alussa Bulevardilla mitattiin asujien, ja samalla suomalaisen yläluokan statusta, sillä kuka asui kadulla lähimpänä merta. Muutin itse pois Bulelta, mutta sahasin katua vielä kahdeksan vuotta työmatkan merkeissä, kun työskentelin tietopalvelusihteerinä vanhassa Tekniikan- ja liikenteen opinahjossa, josta tuli Stadia ja myöhemmin Metropolia. Koulu on niistä ajoista jo siirtynyt Myllypuroon ja minä toisaalle. 


Kahvila Ekberg, läheinen Hagelstamin antikvariaatti ja Sinebrychoffin taidemuseo ovat jääneet kestoreviirikseni. Tapaan myös poiketa sisustuskauppa Dayn kautta tuolla liikkuessani. Täytyy tunnustaa, että Kampin ja Punavuoren korttelit ovat minulle rakkainta Helsinkiä, jonne palaan aina uudestaan. Sinebrychoffin nykyinen taidemuseona toimiva talo on entinen Nikolai Sinebrychoffin talo, ja upea talo onkin. Stadian tekniikan- ja liikenteen kirjasto toimi pitkään sitä vastapäätä vanhan oopperan rakennuksen vieressä olevassa entisessä teknisen koulun rehtorin talossa, joka sekin oli nykymittapuulla mihin tahansa verrattuna ylellinen ja hieno. Kaikki tämä kuvastaa aikakausien ja arvojen maantieteellisiä hierarkioita sekä niiden muutoksia. Joten kun nykyisin yhdistän tuohon Bulen kulmaan Atenemumin, Kiasman ja Amos Rexin ihmeet, niin taidematkan olevaisuus ja sielun ravinnon tarve tulee aika hyvin tyydytetyksi.


Tuntematon mestari elokuva on tiedon etsimisestä kiinnostuneen näkökulmasta kiehtova: taidekauppias Olavi huomaa uransa viime metreillä sen suuren löydön, mistä antikvaarit ja taidekauppiaat aina haaveilevat, kun taidehuutokaupassa on myynnissä tuntematon taulu, jota hän epäilee jonkin mestarin maalaamaksi, Jostain syystä taulussa ei kuitenkaan ole tekijän signeerausta. Näin taidemetsästäjän salapoliisityö lähtee käyntiin talousvaikeuksien ja ikääntymisen kurimuksessa. 


Kirjastot tutkitaan ja vanhat katalogit avataan. Lopulta salaisuus selviää yhdestä vanhasta katalogista ja signeerauksen puuttuminen saa myös selityksen. Kerronnan ydinsäikeet ovat monikerroksisia: onko ytimessä vanhan mestariteoksen löytyminen vai uuden ja vanhan maailman kohtaaminen vai taidekauppias Olavin elämän piirteet ja elämän merkitys ylipäätään. Sen saa itsekukin päättää. 


Arvokkaita vanhojen mestareiden tuntemattomia tai kadonneita teoksia löytyy myös silloin tällöin.