Musiikkia voidaan purkaa
ja uudelleen tulkita hyvin eri tasoilla puhtaasti informaation näkökulmasta,
kuten mitä tahansa fysikaalista ilmiökenttää. Joten ei siis ihme, että
erilaisia algoritmeja on kiihtyvässä tahdissa alkanut purkautua
sovellukehittäjien työpöydiltä applikaatioiden eli sovellusten valtatielle. Ohjelmien rajapintojen avautuessa ja etenkin niiden välisten
kommunikaatiomahdollisuuksien kehittyessä lienee selvää, että säveltäjien
tekijäluetteloihin alkaa ilmestyä uusia säveltäjiä, jotka saattavat olla robottien
tai algoritmien nimiä tai koodeja jossain muodossa. Kannattaa huomioida, että toimittajien
työtäkin tehdään jo osin robottiälyn tuottamana, mutta toki laadusta voidaan olla montaa mieltä. Lopulta asiakas, sinä ja minä päättän onko Artoodeetoon säveltämä sinfonia parempi kuin se Mozartin.
Jonkinlainen viihteen vyöhyke laajenee, osin ehkä siksi, että vakava tieteen vaatima vastavirtaan uiminen on aina ollut
ihmiselle raskasta, mutta toisaalta on myös mahdollista, että se entinen
raskaana pidetty ajattelua vaativa tiede onkin nykyihmiselle kevyttä. Ja taas ihmiskunta on
astunut askeleen johonkin tuntemattomaan suuntaan; ainakin tieteen tekemisen
työkalut ovat helppokäyttöisempiä kuin koskaan.
Olemmeko henkisesti keventyneet, vai
olemmeko sittenkin jotenkin viisastuneet digitaalisuuden mantrojen loisteessa, koulutusuudistusten ja YT -kuurien
kurituksessa ja myrskyissä? En tiedä. Ja
miksi sivistys muka on sitten niin raskasta: tarvitaanko siinä jokin taidollinen
moniulotteisuus ja vaatimus? Tämänkaltaisen synkistelyni syy ei kuitenkaan ole
tietokonesovelluksissa vaan ihan inhimillisessä kulttuurissa, joka on alkanut
sulautua tietotekniikkaan, verkkoon ja meihin. Onko sitten mikään siis kuitenkaan muuttunut?
On, ainakin todistettavasti ne aplikaatiot eli teknologia. Palataan niihin.
Omalla hämmennykselläni ei
ollut mitään rajaa kun olimme mukavassa baarissa odottamassa bändin aloittamista
ja kuuntelimme tilassa soivaa taustamusiikkia. Kysyessäni ystävältäni tunteeko hän kyseisen
biisin, jolloin hän nosti matkapuhelimensa pöydälle ja hetken
kuunneltuaan se kertoi mikä kappale oli kyseessä: kyseinen applikaatio kykeni
vertaamaan soivaa musiikkia johonkin valtavaan tietokantaan lähes
salamannopeasti. Hetkessä se kertoi mikä teos oli kyseessä ja avasi myös hetkessä
tiedot bändistä selailtavaksi. Meillä oli siis liittymä, tiedonetsijä ja
tietokanta taskussa.
Mihin kaikkeen tämä
johtaa kun nuotit, kirjat, ja ylipäätään kaikki painettu kulttuuri piirtyy
hetkessä näytölle ja sovellusten käyttömukavuus ja liittymien rajapintojen tarjoamat (t)ekosysteemit, kehittyvät. Tulevaisuudessa musiikkikirjastonhoitajia joskus suuresti huvittava tilanne, missä asiakas hyräilee tai peräti laulaa jotain
kappaletta, kun ei siitä muuta muista, on uudella teknologialla helposti
ratkaistavissa. Tutkijoille erilaisten äänien tuottaminen ja vertaileminen on helppoa kun sovelluksen auttamana voi hetkessä nostaa esiin ja tutkittavaksi samantyyppiset
sävelkulut musiikinhistorian ja äänitearkistojen syvyyksistä. Näin kirjotettavan hakualgoritmin rinnalle
asettuu ääni ja kuva; ehkä lopulta jopa luonnontieteellisiä ilmiöitä kuten
lämpötiloja ja vastaavia fysikaalisia suureita.
Joten ei tämä tulevaisuus
mielestäni sittenkään näytä yhtään hassummalta etenkin jos asioiden tutkiminen kiinnostaa. Kirjastonhoitajan
roolit asettuvat tulevaisuuden teknologian rinnalle ohjaamaan ja opastamaan kuten
koko ajan tapahtuu. Eikä se vanha ja hyvä painettu kirjamuotoinen liittymä mihinkään
katoa: maailma vain monipuolistuu. Se mihin ehkä oikeasti pitää kiinnittää huomiota on printtaaminen
eli aplikaation ekologiset ominaisuudet, siis käytettävyys, jos se ei toimi riittävän hyvin asiakas varmasti
printtaa asiat paperille, jolloin teknologisen ekosysteemin tarjoama edistys
heittää syvän varjon ekologiselle mahdollisuudelle. Kirjastoihmiset voisivat
ehkä miettiä jonkinlaisen vihreän jalanjäljen sellaisille applikaatioille, jotka
oikeasti vähentävät printtausta. Ja me kuluttajat luultavasti suosisimme niitä.
Loppukaneettina se, että
tietokannan näyttämä ei koskaan kuitenkaan tarjoa tiedon evaluoinnille ja
kritiikille työkaluja: ne on opittava ja opiskeltava.
Ai niin, Googlessakin on musiikkia kuunteleva ja esiin nostava ominaisuus.
Ai niin, Googlessakin on musiikkia kuunteleva ja esiin nostava ominaisuus.
Lähteitä:
Schedl, Markus; Gómez, Emilia; Urbano, Julián: Music Information Retrieval: Recent Developments and Applications, in Music Information Retrieval: Recent Developments and Applications, now, 2014, pp.
Rikkilä, Jarkko. 2008. Musiikin melodiapohjaiset digitaaliset tiedonhakupalvelut: Nuotti-, melodiahahmo- ja hyräilyhaun käyttäjälähtöinen evaluointi. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17840
