Spotifyn tuolla puolen

Olen pitkän pohdiskellut musiikin erilaisten striimaus -palveluiden, kuten tässä tapauksessa Spotifyn, kokoelmien laajuutta ja kattavuutta. Musiikkikirjastolaiset ovat tehneet listauksen musiikista sen perusteella, että sitä ei löydy Spotifystä. Kyseistä listaa ja asian ympärillä käytävää keskustelua tutkittuani päätin pistokoeluontoisesti selailla kirjaston fyysistä kokoelmaa ja orjuuttaa samalla Spotifyn hakua: parissa tunnissa olin kerännyt melko sattumanvaraisella logiikalla noin 100 teosta, joita ei tosiaan löytynyt Spotifystä. Lopulta valitsin niistä eri tyylilajeista kattauksen ilman omien mieltymyksiä liikaa vaikuttamatta ja koostin 51 teoksen popup -näyttelyyn sekä lisäsin joukkoon muutaman striimausta käsittelevän kirjallisen teoksen.  

2014 - ihmettely siitä löytyykö verkosta kaikille kaikkea

Kevyenä analyysinä Spotifystä se, että palvelun haku toimi kiitettävän hyvin ja datanhallinta sekä oppivat algoritmit ovat huippuluokkaa. Myös palvelun kautta syntyvä sosiaalinen verkostoituminen toimii luontevasti. Se, että artistit laittavat musiikkinsa ilmaiseksi jaettavaksi mainoskulttuurin yhteyteen on se mielenkiintoisin ilmiö, mutta sen pohdintaan en tässä yhteydessä ota tämän enempää osaa. Striimauspalveluna Spotify on hyvä ja kannattaa huomioida, että sillä on kokoelmamonopoli +50 miljoonan äänitteen myötä, mihin mikään kirjasto ei voi millään tavalla vastata, mutta näköjään vielä on kuitenkin paljon musiikkia mitä sieltä ei löydy.

2016 - aloittelija fuusion ääressä – sisältöjä kirjastosta ja ehkä verkostakin

Mitä havaintoja tein selaillessani kokoelmaa ja tutkiessani äänitteitä, joita ei löytynyt striimistä? Ensinnäkin sen, että striimaus -palvelut elävät koko ajan: uutta tulee sisään ja joku saattaa poistua, joten se mikä löytyy tänään voi olla huomenna kadonnut. Mutta striimaus on varmasti tullut jäädäkseen, sillä se on kätevä ja todellakin laajentaa valtavan musiikkikokoelman käden ulottuville, jos vain tietoliikenneverkot toimivat. Toki kannattaa myös muistaa, että ihan ilmaista striimaus ei ole: se maksaa mainosten kuunteluna tai premiun versiossa selkeää rahaa ja molemmissa vaihtoehdoissa annat omaa dataasi ilmaiseksi yhtiölle. Onhan tietysti mahdollista, että algoritmit muokkaavat huomaamattasi taiteen tahtotilojasi.

2020 - tulevaisuus: pitkät jäähyväiset tallenteille

Miten kirjastojen tulisi reagoida kokoelmamonopolin siirtymisestä verkkoon? Keskustelua käydään ja mielestäni selkeä ratkaisu on profiloida ja räätälöidä fyysiset kokoelmat tarkemmin, kuratoida eri palveluita ja tarjota asiakkaille tietoa niiden hyvistä ja huonoista puolista, tuoda paikallisia musiikki-ilmiöitä lähemmäs, ja tarjota jossain määrin nostoja ja elämyksiä. Mutta ennen kaikkea järkevä painotus saattaa olla tiedon tarjoamisessa ja musiikkiin liittyvän laajemman tiedon ja tiedonhaun opastamisessa, siis kuitenkin siinä perinteisessä kirjastojen työtehtävien roolissa. Musiikki ei siis ole katoamassa kirjastoista vaan striimaus -palvelut ovat oiva lisä musiikintarjontaan. Musiikkikirjastoilta kaipaisi esimerkiksi Kirjasto-lehdessä keskustelua siitä kuinka ja miten kokoelmia tulisi virittää ja räätälöidä, vai tulisiko mitenkään? Toivottavasti kiireisillä kirjastonhoitajilla on jatkossa aikaa keskustella ja miettiä asiaa syvällisesti. 

     2020 huomioita fyysisen äänitekokoelman ja Spotifyn ääreltä:

• Monien jo pitkän uran tehneiden artistien varhaista tuotantoa ei välttämättä löydy verkosta.
• Edesmenneiden suurien artistien teokset tuntuvan löytyvän melko kattavasti. 
• Pienet ja kiinnostavat independent -artistit eivät välttämättä löydy, mutta osa on valinnut strategiaksi ladata esimerkiksi Soundcloud -tyyppisiin palveluihin vain osia kappaleistaan, siis  eivät koko tuotantoaan, ja veikkaisin että näistä moni on niitä tulevia ja kiinnostavia suuruuksia. 
• Sellaiset yhtyeet, jotka kiertävät paljon esiintymässä näyttävät helpoiten lataavan koko tuotantonsa verkkoon ilmaiseksi, koska päätulot tulevat esiintymisestä. Tästä esimerkkinä monet country -musiikkia esittävät isot nimet. 
• Taidemusiikkia jää paljon verkon striimien ulottumattomiin ja etenkin monet pienkustantajat painavat vain pieniä sarjoja.
• Paikallinen pienen piirin yhtyetoiminta sisältää usein pienpainatteita ja näin verkon ulottumattomissa. Tästä esimerkkinä mm. tanssimusiikkia esittävät yhtyeet, erilaiset maailmanmusiikin harvinaiset kokoonpanot, pienet ja aloittelevat jazz- ja rock-bändit. 
• Moni bootleg -painate, harvinainen keikkataltiointi ja vastaavat marginaaliset teokset eivät välttämättä löydy verkosta. 
• Monien kokoelmien kappaleiden joukossa löytyy harvinaisuuksia, joita ei ole verkossa.
• On myös monia suuria valtavirran musiikintekijöitä, jotka eivät periaatteesta ole mukana suurissa kaupallisissa striimaus -palveluissa, joten musiikkietsiville riittää tahkottavaa.  

3.4.2020 Popup näyttely -poimintoja kirjaston kokoelmista, joita ei kyseisellä hetkellä löytynyt Spotifystä:

8th Floor Order. A Meeting in May: Morning Song. [Kustannuspaikka tuntematon]: 8th Floor Order, 2006.

22-Pistepirkko. Bare Bone Nest. [Kustannuspaikka tuntematon]: Bark Boat Music, 1989.

Art Of Noise, esittäjä Rakim, Duane Eddy, Tom Jones, ja Max Headroom. Influence: Hits, Singles, Moments, Treasures. [Kustannuspaikka tuntematon]: ZTT Records, 2010.

Black Audio. Iron Rhino. [Kustannuspaikka tuntematon]: If Society / Musapojat, p2006, 2006.

Black, Jim, Thomas Morgan, ja Elias Stemeseder. Somatic. Deluxe hardcover edition. München: Winter & Winter, 2011.

Black Motor, Sippola, Sami. Club El Toro. Charneca da Caparica: Ruby Red, 2008.

Black Motor, Vuorinen, Kusti. Hoojaa. [Kustannuspaikka tuntematon]: Kauriala Society, 2011.

Black Motor, Sippola, Sami, Ville Rauhala, ja Simo Laihonen. Jumehniemi. [Kustannuspaikka tuntematon]: Kauriala Society, 2014.

Björkenheim, Raoul, Bill Laswell, ja Morgen Ågren. Blixt. [Kustannuspaikka tuntematon]: Cuneiform Records, 2011.

Circle. Triumph. [Kustannuspaikka tuntematon]: Fourth Dimension Records, 2009.

Circle. Panic. [Kustannuspaikka tuntematon]: Ektro Records, 2007.

Circle. Taantumus. [Pori]: Ektro Records, 2009.

East of Eden. Snafu. [Kustannuspaikka tuntematon]: Cherry Red Records, 2008.

Farnon, Robert, J. J. Johnson, ja Wynton Marsalis. Tangence. [Kustannuspaikka tuntematon], 1995.

Friman, Erkki, Erkki Friman, Aaro Kurkela, esittäjä Fourset, Erkki Friman, ja esittäjä Lopen Harmonikat. Juhlan Aika. [Kustannuspaikka tuntematon]: VL-musiikki, 2010.

Galliano, Richard, et al. Les Années Milan: D'Edith Piaf à Astor Piazzolla. [Kustannuspaikka tuntematon]: Milan Music, 2016.

Hokkanen, Erik, ja esittäjä Lumisudet. Cool Things. [Kustannuspaikka tuntematon]: Happy Wolf Production, 2015.

Jakoila, Antero. Ensemble: Guitar Tangos and Milongas. [Helsinki]: Love Kustannus, 1995.

Jakoila, Antero. Guitar & Tango. [Helsinki]: Love Kustannus, 1997.

Jalla Jalla. Snowmans Land. Tampere: Hiljaiset Levyt, 1994.

Jee Jee Jee: Suomirockin Arkistoaarteita. [Helsinki]: Siboney, 1998.

Jolkkonen, Raimo. Folk Avenue. Joensuu: Raimo Jolkkonen, 2015.

Koistinen, Ritva, Olga Shishkina, Anttu Koistinen, Hannu Syrjälahti, Heikki Valpola, Jean Sibelius, Johann Sebastian Bach, ja Jukka Linkola. Sound of Koli: Finnish Kantele Music Landscapes. [Kustannuspaikka tuntematon]: Koistinen Kantele Ltd, 2011.

Kurki, Aino. Koralleja. [Kustannuspaikka tuntematon]: Inkoon musiikki, 2014.

Marino, esittäjä. Aamu Esplanadilla: Rakkauslauluja Ja Balladeja. [Kustannuspaikka tuntematon]: Raita Records, 2011.

Mapfumo, Thomas. Rise Up. [Kustannuspaikka tuntematon]: Real World Records, 2012

May, Pauliina, ja Eino Leino. Leino. [Kustannuspaikka tuntematon]: Munich Records, 2006.

Mirva & Telefunken: Kaikki Levytykset. Turku: Artie Music, 2007

Natsipaska. Asfalttisoturit. [Kustannuspaikka tuntematon]: Dhe Castle, 1999.

Paananen, Matti Rag. Metallikirjasto. [Kustannuspaikka tuntematon]: Matti Rag Paananen, 2007.

Petäjä, esittäjä. 40950. [Muurame]: Pinetree Records, 2018.

Pohjola, Pekka. Flight of the Angel. Tampere: Rockadillo Records, 2002.

Pohjola, Pekka, Sami Saari, Kim Lönnholm, ja Pemo Ojala. Views. Tampere: Zen Master Records / Rockadillo Records, 2001.

Joshua, Prem. Secret of the Wind. München: GEMA, 1997.

Raahauge, Steen. Drum Scenarios: For Dancing, Dwelling and Dreaming. Århus: Fønix Music, 2003.

Raahauge, Steen. Roots: Rhythm & Wings. Århus: Fønix Musik, 2006.

Rockressio, ja esittäjä Rockressio. Rockressio. [Turku]: Svart Records, 2018.

Sans, ja esittäjä Sans. Kulku. [United Kingdom]: Cloud Valley Music, 2018

Savall, Jordi, Montserrat Figueras, Lior Elmaleh, säveltäjä Alfonso el Sabio, Montserrat Figueras, Lior Elmaleh, Ferran Savall, Driss El Maloumi, ja Gürsoy Dinçer. Mare Nostrum. Bellaterra: Alia Vox, 2011.

Savall, Jordi, ja Montserrat Figueras. Le Royaume Oublié: La Tragédie Cathare [et] La Croisade Contre Les Albigeois. [Kustannuspaikka tuntematon]: Alia Vox, 2009.

Savall, Jordi, ja Montserrat Figueras. Bal-Kan: Miel Et Sang : Les Cycles De La Vie = Honey and Blood = Cycles of Life. Bellaterra: Alia Vox, 2013

Siinai, ja esittäjä Siinai. Sykli. [Turku]: Svart Records, 2017.

Snygg, Vesa, ja Tuulikki Paju. Rock'n'roll - Hurlumhei! [Kustannuspaikka tuntematon]: Trichord-levy, 2011.

Snygg, Vesa. Kiertoradalla. Helsinki: Goofin' Records, 2014

Soil Senders. Greased. [Kustannuspaikka tuntematon]: Jungle Records, 2010.

SomBy. Čáhppes Lasttat. [Ruukki]: Tuupa Records, 2008.

Sorrenti, Jenny. Medieval Zone. [Kustannuspaikka tuntematon]: Materiali Sonori, 2002.

Streng, Pekka. Magneettimiehen Kuolema. [Kustannuspaikka tuntematon]: Siboney, 2003.

Suunta, ja esittäjä Suunta. Oknirua. [Kustannuspaikka tuntematon]: Suunta, 2015.

Wanglers, esittäjä, et al. Kitara Soi Rautalankaa: 3. Helsinki: Edel Records Finland, 2004.

Mitä maailman lukutaitoisimmalle kansalle tapahtuu?

Asioiden vastakkainasettelu ei ole aina oikeudenmukaista, mutta mikäli budjetit ovat rajalliset niin joudutaan tekemään. Kirjasto on perinteisesti toiminut kansansivistyksen vapaana keitaana ja onnistunut siinä pitkään mitä parhaiten, mutta entä nyt kun lukutaidon mittarit ovat kääntyneet yllättäen laskusuuntaan, mikä on muuttunut? Missä siis olemme ja kuinka tuon asioiden muutoksen hetken voisi paikallistaa? Löytyykö se digitaalisen tulosta maailmaamme vai jostain muusta?

Mietin ensin sitä, mikä kirjoitetun kulttuurin harrastamisessa on erilaista johonkin muuhun, siis mikä erottaa lukemisen esimerkiksi tenniksen pelaamisesta? Ensinnäkin lukeminen on tapahtuma, missä lukija kuvittelee sisäisesti tapahtumat, jotka eivät ole valmiina visuaalisina kuvina. Sisäisen lukijan kuvitelmia usein saattaa ärsyttää esimerkiksi elokuvan filmatisointi, koska kullakin on eriäviä mielikuvia ja tulkintoja tapahtuneesta. Se, että sisäisen mielikuvituksen virta pulppuaa jonkin tahdissa erottaa sen asioista, missä toimitaan ennalta opittujen taitojen varassa ja monesti myös nopeasti reflektoiden, josta esimerkkinä hurjasti taitoa vaativa tennis tai vaikka sadan metrin juoksukilpailu. Tällöin sisäiset mielikuvat eivät juuri ehdi kuvittamaan tapahtumaa tai seikkailemaan uutta pään sisällä luoden, joten sanoisin, että urheilutyyppisillä asioilla pääsemme oikeastaan helpoiten eroon omaehtoisista mielikuvia luovista mielenmaailmoista:  mielikuvia luovan analyyttisen tulkitsijan voi myös pysäyttää tai ainakin sivuttaa. Pingiksessä tai tenniksessä ei tarvitse miettiä faktoja, syvälukea asioita analyyttisesti tai etsiä välillä lisätietoa, eikä se myöskään välttämättä synnytä uusia ideavirtoja tai keskustelua samaa asiaa tekevän kanssa siitä, miten toinen asian kokee. Luettava asia ei ole kuvitettu, joten se kuvitellaan. 

Seuraavaksi mietin sitä sivistääkö tennis tai sadan metrin pikajuoksu ihmistä? Sivistääkö pelaaminen ylipäätään ihmistä? Mitä sivistyminen tai sivistys ylipäätään on? Asetan tässä sivistyksen sellaiseen toimintaan, mikä aiheuttaa ihmisessä sisäistä ajattelua, asioiden  tulkintaa, sisäistä analyyttistä pohdintaa ja mielikuvitukseen liikettä. Sivistyminen tarjoaa kyvyn erotella, eritellä, olla lähdekriittinen, analysoida ja lopulta kyseisen ajatteluprosessin tulokset voidaan kantaa yhteiseen foorumiin muiden luodattaviksi. Pelkästään sosiaalinen ja/tai strateginen ulottuvuus ei sekään yksin tuo sivistystä vaan tarvitaan jotain lisää, mutta mitä?

Voiko sitten viihde tarjota sivistystä? Kyllä varmasti jossain rajoissa viihteellistä dekkaria lukeva saa myös sivistystä, mutta ennen kaikkea viihdekirja liikuttaa mielikuvia: dekkarin tyyppinen kirja tarjoaa myös juonenkehittelyn kautta ajattelua siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Miten tämä sitten eroaa jostain muusta viihteestä? Ehkä ainoastaan siinä, että sisäinen mielikuvien luomisen prosessi on vahvempi kuin visuaalisissa viihdemuodoissa. Elokuvissa katsoja voi joutua miettimään mitä seuraavaksi tapahtuu ja oppia hurjasti jotain uutta. Musiikkia kuunnellessa vapaan mielikuvituksen laukaaminen saattaa saavuttaa melkoiset sfäärit, mutta entä tietokonepeleissä? Lunastaako niiden visuaalisen ärsykkeen seuraaminen sivistyksen lupauksen? Ensinnäkin pelejä on kovin monenlaisia ja osassa sosiaaliset taidot ja strateginen ajattelu on vahvasti mukana, osassa räiskintäpelejä mielikuvat ovat kuitenkin yhtä narikassa kuin sadan metrin pikajuoksussa. Löytyykö ero sitten lopulta kuitenkin visuaalinen käsitteen takaa?

Mahdollisesti, ihminen on hyvin visuaalinen eläinlaji ja meitä houkuttaa ulkoinen liike ja kuvat, joten takerrumme helposti seuraamaan visuaalista kuvaa, ja kun tämä yhdistetään tämän päivän tietotekniseen visuaaliseen tarjontaan, niin veikkaan, että koukku löytyy. Se taas yhdistettynä kuivan näköiseen paperimuotoiseen kirjaan, joka vielä pitää sisällään lukemattomia merkkejä, niin ei ihme, jos se vaikuttaa hyvin tylsältä ajanvietteeltä. Sitä kun joutuu lukemaan ihan itse ja herättelemään sitä sisäisten mielikuvien lähdettä. Joten sivistys saattaa olla jotain sellaista, missä joudumme tietoisesti ponnistelemaan helposti viihteellisen ja viihtyvän olotilan vastavirtaan löytääksemme oman sisäisen tarinankertojan.

Koska kirjastojen budjetit ovat rajallisia, niin kannattaa todella miettiä mitä kirjastosta löytyy ja mitä sinne hankitaan. Pahinta mitä saattaa tapahtua on se, että kirjastosta tulee postin toimipisteen kaltainen sekakioskikeskus, mikä ei oikein palvele hyvin enää millään osa-alueella eikä tarjoa sisäiselle tarinankertojallemme enää mitään ärsykettä.

Katastrofileirin kirjastokonseptia pohtimassa

Tellusta tuli ohjelma Syyrian pakolaisleireiltä, missä Jordania on ryhtynyt rahoittamaan uusia innovaatioita niin likavesien kuin puhtaan veden käsittelyyn. Kieltämättä pakolaisleirit ovat tapetilla ja tuntuvat herättävän intohimoja suuntaan jos toiseen. Siinä leirin telttameininkejä katsellessa yritin kuvitella minkälaista sellaisessa olisi asua. Suosittelen moista mielikuvaharjoittelua itsekullekin. Asiaa aprikoidessani mieleeni nousi, että missähän teltassa siellä on kirjasto? Hetkinen! Niin, onhan siellä kirjasto?

Tästä pääsin ajatukseen siitä, että mitä siellä ylipäätään tehdään. Koska luultavasti koko leirin henkinen eetos oli liian kaukana omastani, että en varmaan kotisohvaltani kirjahyllyn vierestä kyennyt tavoittamaan sen todellisuutta. Mutta, jos YK ja Jordania ynnä muut kehitysaputahot tarjoavat teknisiä ja medikaalisia herkkujaan, niin kuka tarjoaa henkistä virkistystä? Onko sellaista edes ajateltu? Nimittäin ihmiset rampautuvat henkisesti, jos heillä ei ole virikkeitä. Uskoisin, että leireillä on jotain koulutukseen ja opettamiseen liittyvää toimintaa, jos ei niin sellaista sinne pitää viedä ja ennen kaikkea maailman Forbesin listakkaat kuten BillGatesit ja JeffAmazonBezosit saisivat avata kukkaroidensa nyörejä ja suunnitella toimivan kirjastokonseptin, joka nousee hetkessä pystyyn ja on nopeasti uusittavissa, jos pommipaholainen pääsee ronkkimaan. 

En välttämättä tiedä sikäläisten kulttuurien kirjallisten tuotosten tasosta, mutta niin terveen kansallistunteen herättelijänä kuin voimaannuttajana on kirjasto lehtineen, lastenkirjoineen, kirjallisine seikkailuineen mielikuvitusta mitä parhaiten dynamoivaa toimintaa, ja voisin jotenkin kuvitella, että juuri se olisi perustarpeiden tyydyttämisen ohella todella tärkeää. Pakolainen sodan tai katastrofin uhri on aina ihminen kulttuurista, uskonosta ja ihonväristään riippumatta. Kuten  omassa kulttuurimme sivistyskehdossa tiedämme tekee ihmiselle hyvää viihde, fantasia, leikkiminen ja toki myös vakavampi opiskelu.

Ryhdyin guuglettamaan asiaa, koska en epäillyt hetkeäkään etteikö sellaista olisi jo aiemmin mietitty. Sitäpaitsi onhan useimmilla alan ihmisillä on krooninen maailmanparannusviirus, joten ei mikään ihme, että viitteitä alkoi tupsahdella näytölle:

http://www.accu.or.jp/appreb/09/pdf33-1/33-1p009-011.pdf

http://www.techsoupforlibraries.org/blog/the-little-mobile-library-in-the-heart-of-refugee-camps

https://www.librarieswithoutborders.org

Väitän, että kunnon panostus oikeasti toimivaan kehitysmaa-, pakolais- tai katastrofileirikirjastokonseptiin vähentäisi terroristien pöhinöitä tuoden sinne telttakylään uskoa tulevaisuuteen ja suuntaisi ihmisten mielialat voittamaan vaikeudet. Toki kannattaa huomioida, että toki tiedon kylkiäisenä saattaa olla jotain kulttuurin osa-alueita joita ehkä pitäisi seuloa, kuten jotkin uskonnolliset ääriteemat, mutta on myös paljon aihealueita, joita ei ole ehkä mietitty tai edes kokeiltu kuten musiikki ja taide. Niillä voisi olla mitä suurin rooli tässä asiassa: ainakin leireillä luulisi olevan aikaa musisoida, joten miksei myös lainattaisi soittimia ja musiikkia. Miksei?

Mihinkään valkoisen miehen ikitaakkaan en näissä asioissa usko vaan näen asian kehittyneemmän kulttuurin vastuuna heikommista siten, että sinne viedään viisautta ohittaa meidän sivistyksen ja tekniikan tavoittelussamme tekemät virheet niin ympäristön kuin ylimitoitetun mammonan palvonnan suhteen. Viedään sinne kestävää ja kulttuurisesti itseään generoivaa ja rikastutavaa  know howta auttaen heitä ottamaan ohjat omiin käsiinsä. Sitten pidetään konsertti ja pelataan fudista.