Ihmiskunnan nerouden tuotoksia on syntynyt monenlaista, niin hyvää kuin pahaa. Kaikkea yhdistää se, että mitään niistä ei saada enää jälkikäteen poistettua. Emme saa jälkikäteen poistettua esimerkiksi ydinpommin, napalmin, panssarivaunun tai tekoälyn ideaa.
Teknologiset keksinnöt ovat se voima millä ihmiskuntaa etenee. Ihmiskunta tai yleinen etu ei kuitenkaan ole se voima, eikä se kuljeta mitään vaan se kellä on mahdollisuus synnyttää jokin tämäntyyppinen keksintö. Ja silloin ei kysellä, ei vilkuilla ympärille, koska edessä voi olla keksinnön myötä mammonan taikaa. Maailma ei ehdi muuttua demokraattisten päätösten ja diskurssien kanavoimana, vaan se muuttuu keksintöjen kautta. Mieti tulen, raudan, lentämisen tai pyörän keksimistä, ja maailmaa niiden jälkeen.
Nyt olemme ehkä isommin kuin koskaan aiemmin, oikean ISON jännän äärellä. Olemme synnyttäneet uuden keksijän, uutta luovan teknologian, joka luultavasti ohittaa luojansa älykkyydessä. Ja tässä kohtaa omassa takaraivossa sykkii se, että tämä keksintö olisi ehkä ollut syytä jättää tekemättä. Tekoäly, AI, generatiivinen kielimalli, ovat sanoja jotka tuntuvat toistuvan kokoajan. Meille hoetaan jo, että on ihan pakko käyttää, pakko perehtyä, maailma muuttuu. Entä, jos haluan tehdä asiat ihan itse miettimällä ilman tekoälyä? Onko sellainen kohta enää mahdollista tai edes sallittua?
Samassa hyperryksessä olemme luovuttamassa tekoälylle ne mukavat luovat työt, kuten kuvien tekemisen, maalaamisen runoilemisen, kirjoittamisen ja niin edelleen. Jääkö ihmiselle sittenkin ne paskat hommat, mitkä tekoälyn piti tehdä, kuten vaikka tiskaaminen tai siivoaminen? Annetaanko meille työelämässä aikaa itse miettiä vai tuleeko meistä promptien mestareita? Onko tulevaisuuden paras kirjailija se, joka osaa promptata parhaiten?
AI ohjelmilla saa jo kätevästi tieteelliset artikkelit kirjoitettua, mutta onko se tutkijan tekemä jos vain taikoo prompteja ja AI ohjelmaa tuottaa tekstin. Tekoälylle emme voi antaa tekijyyttä, mutta kuka sitten on se joka tekee? Onko tulevaisuuden oppineisuutta se, että osaa käyttää teknologiaa sen sijaan, että tekisi kaiken itse? Gradujen mitat ovat parissakymmenessä vuodessa lyhentyneet. Yliopistot ja korkeakoulut saavat rahoitusta niiden määriin perustuen, ei niinkään sisällöllisistä syistä. Entä kun kirjoittaja, kuvaaja tai muusikko opettaa tekoälylle oman tyylinsä, ja sitten tekoäly generoi loputtomasti uutta samaan tyyliin. Mitä tällöin koemme, mitä tunnistamme, tai mikä pahinta ajaudummeko tilanteeseen, että emme enää edes välitä.
Kysynkin tässä: onko sillä mitään väliä?
Olen itse ollut hyvin kiinnostunut tekoälyn mahdollisuuksista, ja seuraan ennenkaikkea kulttuurin muutosta. Se ei suinkaan tarkoita, että suhtautuisin asiassa kaikkeen typerän yltiöpositiivisesti. Nyt kun eteen alkaa avautua muutos koko laajuudessaan, niin olen hiljalleen siirtymässä luddiittien joukkoon.
Alla esimerkkinä Instagram kuvakaappaukset parin AI-palvelun mainoksista. Mitä luulette, että kouluissa ja yliopistossa käy, kun plagioinnin tunnistusjärjestelmät ovat voimattomia? Olemmeko luisumassa sivistyksen pohjamutiin, kun kohta kukaan ei enää itse osaa oikeasti mitään? Viitsiikö kukaan enää kulkea vaikeaan vastavirtaan ja sivistää itseään? Varmasti kaikessa on myös jotain positiivista, mutta nyt en enää ole ihan varma mihin meillä muka on näin kiire?
Joten kysymys numero kaksi: miksi meillä on niin kovin kiire tuottaa työelämässä loputtomasti lisää säästöjä? Työelämä on peliä, minkä olemme ihan itse keksineet; raha on ihmisen keksintö, ei luonnonlaki. Se miten sitä jaetaan ja käytetään on myös meidän ihmisten käsissä, ei jonkin ihmeellisen yliluonnollisen, omalakisen voiman varassa.
Aika ja ajankäyttö on meidän ihmisten keskinäisesti sopima asia. Sovitaan toisin. Hidastellaan, ollaan ihan itse luovia ja keskustellaan asioista. Hallitaan omaa dataamme, ollaan välillä ilman puhelimen ruudun heijastusta kasvoillamme. Mietitään jo nyt, mitä on koneeseen sulautunut ihminen, sitäkö haluamme? Onko se ihmiskunnan seuraava askel?
