AI ja sivistyksen mittaamisen vaikeus

Tekoäly ja asiantuntijuus pyörii mielessäni samalla kun kuuntelen Pelle Miljoonan varhaisia punkplättyjä. Pelle Miljoona & N.U.S ja pari sitä seurannutta olivat esiteiniässäni kova juttu. Oikeastaan se ensimmäinen bändi mitä seurailin ja kuuntelin. Mietin kumpuaako sieltä yhteiskuntakriittisyyteni kultainen juonne, joka puhkeaa pintaan aina silloin tällöin. Pelle on 70-vuotisjuhlakiertueella ja minä kohta kuusikymppinen. Ehkä tästä kaikesta jäänyt on iloisia ryppyjä silmäkulmiin itsekullakin. Tämä muuten on tämän blogin viimeinen kirjoitus. Jatkan kyllä kirjoittamista, mutta en vielä tiedä millä foorumilla ja mistä näkökulmista. 

Olen seurannut neuroverkkojen kehitystyötä ja sittemmin tekoälyn kielimallien esiinmarssia hyvin kiinnostuneena, jopa innostuneena, mutta en suinkaan kritiikittömästi. Kannatan sitä, että meidän kaikkien tulisi tietää niiden tekniikasta ja sovelluksista. 

Tekoälyn avulla voisimme lisätä töidemme hiljaisen asiantuntijuuden kerrostumien ylösnostoa ja tarjota sivistysmatkoja kulttuuriin ja ilmiöihin. Tehdä opiskelumateriaaleista virtuaalisia, tuottaa oppilaille avustajaksi tekoälysparrausta, herättää suuret filosofit henkiin puhumaan amfiteatterin keskelle. Siis kaikkea mitä ei ole voitu tehdä aiemmin, ja näin tuoda uutta ja syvempää mukaan maailmaan. Myös matemaattiset prosessit, kuten lentokentän ohjaus ja vastaavat tarjoavat selkeästi tekoälylle hyvän käyttökohteen. Sen avulla voidaan myös säästää luonnonvaroja, optimoida asioita ja niin edelleen. 

Edellinen oli tulevaisuusvision positiivinen auringonnousu, mistä pääsemme dystooppiseen auringonlaskuun, missä tuottavuuden nimissä työkavereita alkaa tippua rinnalta tekoälyn korvattua prosesseja, työtä missä ei enää itse ratkaista ajatuspähkinöitä vaan promptataan. Maailma, missä teokset ja tutkimukset tehdään tekoälyllä omissa nimissä. Maailma, missä  tutkija ei enää itse lue alansa artikkeleita vaan ulkoistaa ne tekoälylle ja antaa sen lopulta kirjoittaa koko artikkelin. Maailma, missä opiskelijat eivät enää itse ratkaise ongelmia eivätkä enää opi ongelmanratkaisutaitoja.

Tekoäly on siis hyvä renki, mutta huono isäntä. Kumman maailman me haluamme? 

Ehkä dystooppinen näkökulmaa tarjoaa meille peilin, mistä vasten voimme visioida paremmasta, koska se paljastaa sen mikä kaiken juuressa on jo nyt pielessä. Siis vinossa jo ennen tekoälyn tulemista. Kannattaa muistaa, että jos dystooppinen visio AI-tulevaisuudesta toteutuu lisää se väkeä työttömien lokerikkoon eivätkä kaikki siellä olevat välttämättä selviydy vapaa-ajasta, eivät ehkä ole olekaan enää itseohjautuvia ilman työajan kehyksiä elämässä, ja samalla on tietysti tarjolla on yllättäen addiktioivia paheita enemmän kuin koskaan peukusta pornoon.

https://www.ebu.ch/news/2025/10/ai-s-systemic-distortion-of-news-is-consistent-across-languages-and-territories-international-study-by-public-service-broadcaste

Tässä hetkessä syksyllä 2025 on tunnelma sellainen, että kaikkien tulisi jo osata keskustella kielimallin kanssa. Mutta, entä jos oman ajan käyttäminen ajatteluun, tiedonhankintaan ja tekemiseen tuntuu oikeammalta tavalta elää ihmisenä? Mitä sitten on itsekunkin oikeaksi katsoma tapa käyttää tekoälyä? Kuka sanoo, että kansalainen ei saisi enää käyttää omaa ajatteluaan tai taitojaan? Dystopia tuottautuu todennäköisimmin tuottavuusajattelun siivellä, joten ehkä asioiden tuottavuus, on se mitä kannattaa kriittisesti seurata. Jos maailma on tuottoisa vain pienelle prosentille, biljonäärejä, niin dystopia on toteutumassa. Samalla tätä kirjoittaessani, 18.10.2025 Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump julkaisee AI-videon, missä hän lentää hävittäjällä kuninkaan kruunu päässään ja pommittaa oman maansa kansalaisia kakkapommeilla. Kaikki liittyy kaikkeen. Maailma on todellakin uuden kynnyksellä.

Tuottaako työelämässä tekoälyn käyttö ensin vääristymän, missä sitä vähemmän käyttävän työntekijän nopeus on hitaampaa kuin tekoälyä käyttävällä kollegalla, sen jälkeen kilpailun hengessä hitaampi asiantuntija putoaa pois ja niin edelleen. Jos tämäntyyppinen oravanpyörä jatkaa, niin miten käy sen oikean asiantuntijuuden? Mistä sitten löydämme oikeasti syväsuuntautuneet asiantuntijat? 

Olemmeko ulkoistamassa ongelmanratkaisukykymme ihmisen lajitasolla digitaaliseen? Oliko tämä evoluutiomme huippuhetki? Olemmeko me tavalliset ihmiset liian kalliita tulevaisuuden maailmaan? 

Toisaalta teknologia ja tulevaisuus voi olla myös ihmiskeskeinen: 

https://www.labopen.fi/lab-rdi-journal/industry-5-0-ihmiskeskeinen-teknologiaparadigma-ja-koulutuksen-rooli/

Fediverse, kuinka haastaa Metan universumi?

Metan somealustoille olisi kiva löytää vaihtoehto, mutta onko oikeasti ilmaista lounasta, onko käyttäjälle helppoa alustaa ilman, että käyttäjää käytetään? Kuka tällöin lounaan maksaa? Tutkiskelen Fediversen maailmaa, joka on mielenkiintoinen open source vaihtoehto Metan kaltaisille. Fediversen maailman taustalla ei liikkuu mainostajien rahat, algoritmejä ei vastaavalla tavalla ole jne. Mutta pointtina se, että donate nappula vilahtelee, käyttöönottaminen ja maailmassa liikkuminen työlästä, omat kuplat on etsittävä jne. Luulen, että ilmaisella lounaalla, vain avoimuuden ja turvallisuuden hienolla filosofialla, ei päästä siihen että helpon käyttökokemuksen ihmiset siirtyisivät pois Metasta (TikTokista puhumattaaan). Jonkun täytyy keksiä keskitetympi palvelu ja uusi ansaintalogiikka. Vinkatkaa, jos joku idea tulee mieleen.

Tämä video on esittely fediversumista - someverkosta, joka kunnioittaa yksityisyyttä, antaa päätösvallan käyttäjille ja on alustajättien vaikutuksen ulottumattomissa. Videon on ohjannut elokuvatekijä ja Fediversumin puolestapuhuja Elena Rossini. Lisenssi: Ei kaupallinen-Jaa samoin.

https://fediverse.party

----------------------

It would be nice to find an alternative to Meta's social media platforms, but is there really such a thing as a free lunch, and is it easy for users to set up a platform without being exploited? Who pays for the lunch in that case? I am exploring the world of Fediverse, which is an interesting open source alternative to Meta. The Fediverse world is not driven by advertisers' money, there are no algorithms, etc. But the point is that the donate button flashes, implementation and navigation are laborious, you have to search for your own bubbles, etc. I think that with a free lunch, just a nice philosophy of openness and security, you won't get people who are used to an easy user experience to move away from Meta. Someone needs to come up with a more centralized service and a new revenue model. Let me know if you have any ideas.

(This video is an introduction to Fediverse, a social network that respects privacy, gives power to users, and is beyond the reach of big tech companies. The video was directed by filmmaker and Fediverse advocate Elena Rossini. License: Non-commercial-Share alike.)

https://fediverse.party