perjantai 31. elokuuta 2018

Musiikki-informaation applikaatiot



Musiikkia voidaan purkaa ja uudelleen tulkita hyvin eri tasoilla puhtaasti informaation näkökulmasta, kuten mitä tahansa fysikaalista ilmiökenttää. Joten ei siis ihme, että erilaisia algoritmeja on kiihtyvässä tahdissa alkanut purkautua sovellukehittäjien työpöydiltä applikaatioiden eli sovellusten valtatielle. Ohjelmien rajapintojen avautuessa ja etenkin niiden välisten kommunikaatiomahdollisuuksien kehittyessä lienee selvää, että säveltäjien tekijäluetteloihin alkaa ilmestyä uusia säveltäjiä, jotka saattavat olla robottien tai algoritmien nimiä tai koodeja jossain muodossa. Kannattaa huomioida, että toimittajien työtäkin tehdään jo osin robottiälyn tuottamana, mutta toki laadusta voidaan olla montaa mieltä. Lopulta asiakas, sinä ja minä päättän onko Artoodeetoon säveltämä sinfonia parempi kuin se Mozartin. Jonkinlainen viihteen vyöhyke laajenee, osin ehkä siksi, että vakava tieteen vaatima vastavirtaan uiminen on aina ollut ihmiselle raskasta, mutta toisaalta on myös mahdollista, että se entinen raskaana pidetty ajattelua vaativa tiede onkin nykyihmiselle kevyttä. Ja taas ihmiskunta on astunut askeleen johonkin tuntemattomaan suuntaan;  ainakin tieteen tekemisen työkalut ovat helppokäyttöisempiä kuin koskaan.

Olemmeko henkisesti keventyneet, vai olemmeko sittenkin jotenkin viisastuneet digitaalisuuden mantrojen loisteessa, koulutusuudistusten ja YT -kuurien kurituksessa ja myrskyissä? En tiedä. Ja miksi sivistys muka on sitten niin raskasta: tarvitaanko siinä jokin taidollinen moniulotteisuus ja vaatimus? Tämänkaltaisen synkistelyni syy ei kuitenkaan ole tietokonesovelluksissa vaan ihan inhimillisessä kulttuurissa, joka on alkanut sulautua tietotekniikkaan, verkkoon ja meihin. Onko sitten mikään siis kuitenkaan muuttunut? On, ainakin todistettavasti ne aplikaatiot eli teknologia. Palataan niihin.



Omalla hämmennykselläni ei ollut mitään rajaa kun olimme mukavassa baarissa odottamassa bändin aloittamista ja kuuntelimme tilassa soivaa taustamusiikkia. Kysyessäni ystävältäni tunteeko hän kyseisen biisin, jolloin hän nosti matkapuhelimensa pöydälle ja hetken kuunneltuaan se kertoi mikä kappale oli kyseessä: kyseinen applikaatio kykeni vertaamaan soivaa musiikkia johonkin valtavaan tietokantaan lähes salamannopeasti. Hetkessä se kertoi mikä teos oli kyseessä ja avasi myös hetkessä tiedot bändistä selailtavaksi. Meillä oli siis liittymä, tiedonetsijä ja tietokanta taskussa.

Mihin kaikkeen tämä johtaa kun nuotit, kirjat, ja ylipäätään kaikki painettu kulttuuri piirtyy hetkessä näytölle ja sovellusten käyttömukavuus ja liittymien rajapintojen tarjoamat (t)ekosysteemit, kehittyvät. Tulevaisuudessa musiikkikirjastonhoitajia joskus suuresti huvittava tilanne, missä asiakas hyräilee tai peräti laulaa jotain kappaletta, kun ei siitä muuta muista, on uudella teknologialla helposti ratkaistavissa. Tutkijoille erilaisten äänien tuottaminen ja vertaileminen on helppoa kun sovelluksen auttamana voi hetkessä nostaa esiin ja tutkittavaksi samantyyppiset sävelkulut musiikinhistorian ja äänitearkistojen syvyyksistä.  Näin kirjotettavan hakualgoritmin rinnalle asettuu ääni ja kuva; ehkä lopulta jopa luonnontieteellisiä ilmiöitä kuten lämpötiloja ja vastaavia fysikaalisia suureita.


Joten ei tämä tulevaisuus mielestäni sittenkään näytä yhtään hassummalta etenkin jos asioiden tutkiminen kiinnostaa. Kirjastonhoitajan roolit asettuvat tulevaisuuden teknologian rinnalle ohjaamaan ja opastamaan kuten koko ajan tapahtuu. Eikä se vanha ja hyvä painettu kirjamuotoinen liittymä mihinkään katoa: maailma vain monipuolistuu. Se mihin ehkä oikeasti pitää kiinnittää huomiota on printtaaminen eli aplikaation ekologiset ominaisuudet, siis käytettävyys, jos se ei toimi riittävän hyvin asiakas varmasti printtaa asiat paperille, jolloin teknologisen ekosysteemin tarjoama edistys heittää syvän varjon ekologiselle mahdollisuudelle. Kirjastoihmiset voisivat ehkä miettiä jonkinlaisen vihreän jalanjäljen sellaisille applikaatioille, jotka oikeasti vähentävät printtausta. Ja me kuluttajat luultavasti suosisimme niitä.

Loppukaneettina se, että tietokannan näyttämä ei koskaan kuitenkaan tarjoa tiedon evaluoinnille ja kritiikille työkaluja: ne on opittava ja opiskeltava.  

Ai niin, Googlessakin on musiikkia kuunteleva ja esiin nostava ominaisuus.


Lähteitä:
  
Schedl, Markus; Gómez, Emilia; Urbano, Julián: Music Information Retrieval: Recent Developments and Applications, in Music Information Retrieval: Recent Developments and Applications, now, 2014, pp.

Rikkilä, Jarkko. 2008. Musiikin melodiapohjaiset digitaaliset tiedonhakupalvelut: Nuotti-, melodiahahmo- ja hyräilyhaun käyttäjälähtöinen evaluointi. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17840












          

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti