tiistai 7. heinäkuuta 2020

Konservatoriot, mitä kuuluu?



Lahden konservatorion musiikkikirjastoaiheisista päivityksistäni on aikaa, ja kuulin että kirjasto on taas paketissa; toivottavasti ei kuitenkaan lopullisesti. Asia kertoo aikamme muutoksesta paljon ja ehkä toisaalta myös taiteen koulutuksen rahoituksen tiukkuudesta. Ilmeisesti konservatorioiden maailmoissa kulissien takana kuohuu, sillä maineikas Tampereen konservatorio ja ammattikorkeakoulu tekevät pesäeroa, kuten myös Helsingin konservatorio ja Metropolia AMK tekivät hetkeä aikaisemmin. Lahden konservatorio riitautui ammattikorkeakoulu yhteistyössään jo heti sen alkumetrelilä joskus vuosituhannen alussa ja nyt kaupungissa ei enää ole lainkaan amk-musiikinlaitosta, koska irrallisena se kuivui lopulta omaan ruukkuunsa suurten tekniikan ja kaupallisen alan koulutusohjelmien kyljessä, ja miljoonilla tehdyt erityisesti musiikinkoulutukseen sorvatut neliöt Salpauksen tiloissa sorvattiin uudelleen isolla rahalla muuhun käyttöön. 


On sanomattakin selvää, että tuokin raha olisi palvellut lahtelaista taiteen opetusta pitkän aikaa. Puhumattakaan, että siellä oli myös omat ja laadullisesti tuoreet ja korkeatasoiset musiikinkirjastoaineistot, mutta ei ole enää. Tästä herää selvä kysymys siitä onko konservatorioilla laajemmin joku kivi kengässä hieromassa suhteessa amk-asetelmaan? Olisiko se kivi siinä, että ajalla ennen amk-koulutusrakennetta konservatoriot hoitivat itse korkeamman tason koulutuksen, mutta nyt ne on ikäänkuin pudotettu toisen asteen oppilaitoksiksi. Voiko asiaa tulkita näin? 


Kokevatko ne, että niiden vanha arvovalta ja laatu on jollain tapaa riisuttu, ja samalla rimaa on laskettu; toki yliopistoon voi pyrkiä ilman toista astetta kuten myös amk-koulutukseen, joten missä se asian kuuma peruna sitten tällä ajattelulinjalla olisi? Voisiko se olla siinä, että tuolle korkeammalle amk-orrelle voi päästä huonommalla soittotaidolla suoraan ohi konservatorioiden, ja se hankaa vähemmän teoreettisia, mutta hyvin soittavia tahoja? Ehkä ei sittenkään, koska orkesteriin pääsee soittamalla hyvin, mutta toisaalta muut alan ammatilliset ovet voivat olla kuitenkin tiukemmalla.


Toisaalta voihan olla, että kyseessä on osin yksityisten omistamat oppilaitokset vs. täysin julkisen rahan instituutiot eli tilanteen pohja-arinalla hehkuisi jonkin sortin vanhan liiton työväenliikkeen ja porvarihegemonia välinen ikuinen kipinä tai sitten vain yksityisen rahan ja julkisen rahan yhteentörmäys ilman poliittista palettia. Isoja kissoja pöydälle nostettavaksi riittää, joten ehkä nämä eroamiset ja liikehdinnät kantavat mukanaan jotain kulttuuritutkimuksen kannalta kiinnostavia ilmiöitä ja lisäkysymyksiä nousee esille: riittääkö muusikolle pelkkä soittotaito? Kuinka paljon teoriaa tarvitaan? Tarvitaanko tietoasiantuntijuutta ja musiikinalan kirjastoa enää digiajalla? Voisiko yleinen kirjasto hoitaa kaiken kirjastotyön? Tarvitaanko konservatorioita lainkaan, siis onko nimi vain nimi ilman entisen kaltaista tasokasta sisältöä? Riittävätkö musiikkiopistot ja muun nimiset instituutiot? Onko kaikilla riittävästi rahaa toiminnalleen vai johtuuko kaikki musiikinkoulutuksen sivuaskeleet resurssien vähenemisestä minimitasolle? Mitkä ovat musiikkikoulutuksen keskeiset koulutuspoliittiset kuumat kysymykset tällä hetkellä?


En tiedä. Taideyliopisto päivittää ja ottaa avoimesti kantaa, mutta konservatoriot ja amk-tasot sulkeutuvat kuin simpukat omiin jokiinsa. Mistä siis löytyisi kristallipallon kokoinen helmi mistä saisi vinkkiä tulevaisuuteen? Loppusanoina kannattaa muistaa, että musiikki ei katoa mihinkään ja nuoret etsiytyvät kyllä sinne missä on mukavinta ja opetus tasokasta eli voihan olla että tulevaisuudessa koko perinteinen musiikki-instituutioiden rakenne ja kulissi on jotain muuta kuin nyt, tai koskaan aikaisemmin. Tuleeko konservatoriosta historiallinen jäänne, siis tosiaan historiallista musiikkia konservoimaan pyrkivä instituutio? Mutta onko historian havina sitten jotenkin negatiivista eteenpäin kurottavassa digihypessä? Mielestäni se ei saisi olla, koska historia on yhtäkuin juuremme eikä omien juurien kunnioittamisen pitäisi olla pois uusilta ilmiöiltä vaan aikajatkumona hieno lisä, mutta toki sen ymmärtäminen vaatii tietoa ja teoriaa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti